Psalms 49

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Ey bütün halklar, dinleyin! Kulak verin hepiniz, ey dünyada yaşayanlar,

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

Halk çocukları, bey çocukları, Zenginler, yoksullar!

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

Bilgelik dökülecek ağzımdan, Anlayış sağlayacak içimdeki düşünceler,

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

Kulak vereceğim özdeyişlere, Lirle yorumlayacağım bilmecemi.

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Niçin korkayım kötü günlerde Niyeti bozuk düşmanlarım çevremi sarınca?

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

Onlar varlıklarına güvenir, Büyük servetleriyle böbürlenirler.

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

Kimse kimsenin hayatının bedelini ödeyemez, Tanrı’ya fidye veremez.

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

Çünkü hayatın fidyesi büyüktür, Kimse ödemeye yeltenmemeli.

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

Böyle olmasa, Sonsuza dek yaşar insan, Mezar yüzü görmez.

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

Kuşkusuz herkes biliyor bilgelerin öldüğünü, Aptallarla budalaların yok olduğunu. Mallarını başkalarına bırakıyorlar.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

Mezarları, sonsuza dek evleri, Kuşaklar boyu konutları olacak, Topraklarına kendi adlarını verseler bile.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Bütün gösterişine karşın geçicidir insan, Ölüp giden hayvanlar gibi.

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Budalaların yolu, Onların sözünü onaylayanların sonu budur. Sela

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Sürü gibi ölüler diyarına sürülecekler, Ölüm güdecek onları. Tan ağarınca doğrular onlara egemen olacak, Cesetleri çürüyecek, Ölüler diyarı onlara konut olacak.

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Ama Tanrı beni Ölüler diyarının pençesinden kurtaracak Ve yanına alacak. Sela

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Korkma biri zenginleşirse, Evinin görkemi artarsa.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Çünkü ölünce hiçbir şey götüremez, Görkemi onunla mezara gitmez.

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Yaşarken kendini mutlu saysa bile, Başarılı olunca övülse bile.

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

Atalarının kuşağına katılacak, Onlar ki asla ışık yüzü görmeyecekler.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.

Bütün gösterişine karşın anlayışsızdır insan, Ölüp giden hayvanlar gibi.