Psalms 121

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä nostan silmäni mäkiin päin, joista minulle apu tulee.

En sang ved festreisene. Jeg løfter mine øine op til fjellene; hvor skal min hjelp komme fra?

Minun apuni tulee Herralta, joka taivaan ja maan tehnyt on.

Min hjelp kommer fra Herren, himmelens og jordens skaper.

Ei hän salli jalkas horjua; eikä se torku, joka sinua kätkee.

Han skal ingenlunde la din fot vakle, din vokter skal ingenlunde slumre.

Katso, joka Israelia varjelee, ei se torku eli makaa.

Se, han slumrer ikke og sover ikke, Israels vokter.

Herra kätkeköön sinua: Herra on sinun varjos, sinun oikialla kädelläs,

Herren er din vokter, Herren er din skygge ved din høire hånd.

Ettei aurinko sinua polttaisi päivällä, eikä kuu yöllä.

Solen skal ikke stikke dig om dagen, ei heller månen om natten.

Herra kätkeköön sinun kaikesta pahasta: hän kätkeköön sinun sielus!

Herren skal bevare dig fra alt ondt, han skal bevare din sjel.

Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises, hamasta nyt ja ijankaikkiseen!

Herren skal bevare din utgang og din inngang fra nu av og inntil evig tid.