Psalms 120

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken.

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt!

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.

Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.