Psalms 132

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

He waiata; he pikitanga. E Ihowa, maharatia a Rawiri, me ona mamaetanga ngakau katoa;

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

Tana oati ki a Ihowa, tana kupu taurangi ki te Mea Nui o Hakopa;

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

E kore rawa ahau e tae ki toku whare e noho ai ahau, e eke ranei ki runga ki toku moenga;

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

E kore ahau e tuku i oku kanohi kia moe, i oku kamo kia nenewha;

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

Kia kitea ra ano e ahau he wahi mo Ihowa, he nohoanga mo te Mea Nui o Hakopa.

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

Na i rangona e matou ki Eparata, i kitea ki nga mara o te ngahere.

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

Ka haere matou ki roto ki ona tapenakara; ka koropiko ki tona turanga waewae.

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

E ara, e Ihowa, ki tou okiokinga, a koe, me te aaka o tou kaha.

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

Kia whakakakahuria au tohunga ki te tika; kia hamama tau hunga tapu i te hari.

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

Whakaaro ki a Rawiri, ki tau pononga: kaua e whakapeaua atu te mata o tau i whakawahi ai.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Kua oati pono a Ihowa ki a Rawiri, e kore ia e tahuri ke i tena; Ka whakanohoia e ahau tetahi hua o tou kopu ki tou torona.

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Ki te puritia e au tama taku kawenata, me taku whakaaturanga e ako ai ahau ki a ratou, ka noho ano a ratou tama ki tou torona ake ake.

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Kua whiriwhiria hoki e Ihowa a Hiona; kua hiahiatia e ia hei nohoanga mona.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Ko toku okiokinga tenei ake ake; ko konei ahau noho ai, kua hiahiatia hoki e ahau.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

Ka manaakitia rawatia e ahau tana kai; ka whakamakonatia e ahau ona rawakore ki te taro.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Ka whakakakahuria hoki e ahau ona tohunga ki te whakaoranga; a ka hamama tona hunga tapu i te hari.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Ka meinga e ahau kia pihi ki reira te haona o Rawiri: kua whakapaia e ahau he rama mo taku i whakawahi ai.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.

Ka whakakakahuria e ahau ona hoariri ki te whakama; a ka matomato tona karauna i runga i a ia.