Song of Solomon 2

Minä olen Saronin kukkanen, ja kukoistus laaksossa.

I am the rose of Sharon, and the lily of the valleys.

Niinkuin ruusu orjantappuroissa, niin on armaani tytärten seassa.

As the lily among thorns, so is my love among the daughters.

Niinkuin omenapuu metsäpuiden seassa, niin on ystäväni poikain seassa: minä istun hänen varjossansa, jota minä anon, ja hänen hedelmänsä on minun suussani makia.

As the apple tree among the trees of the wood, so is my beloved among the sons. I sat down under his shadow with great delight, and his fruit was sweet to my taste.

Hän johdattaa minua viinakellariinsa; ja rakkaus on hänen lippunsa minun päälläni.

He brought me to the banqueting house, and his banner over me was love.

Virvoittakaat minua viinaleileillä, ja vahvistakaat minua omenilla; sillä minä olen sairas rakkaudesta.

Stay me with flagons, comfort me with apples: for I am sick of love.

Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, hänen oikia kätensä halaa minua.

His left hand is under my head, and his right hand doth embrace me.

Minä vannotan tietä, Jerusalemin tyttäret, metsävuohten eli naaraspeurain kautta kedolla, ettette herätä eli vaivaa armastani, siihen asti kuin hän itse tahtoo.

I charge you, O ye daughters of Jerusalem, by the roes, and by the hinds of the field, that ye stir not up, nor awake my love, till he please.

Tämä on ystäväni ääni, katso, hän tulee: hän hyppää vuorilla ja karkaa kukkuloille.

The voice of my beloved! behold, he cometh leaping upon the mountains, skipping upon the hills.

Ystäväni on metsävuohen eli nuoren peuran kaltainen: katso, hän seisoo seinän takana, ja katsoo akkunasta sisälle, ja kurkistelee häkin lävitse.

My beloved is like a roe or a young hart: behold, he standeth behind our wall, he looketh forth at the windows, shewing himself through the lattice.

Ystäväni vastaa ja sanoo minulle: nouse armaani, ihanaiseni, ja tule.

My beloved spake, and said unto me, Rise up, my love, my fair one, and come away.

Sillä katso, talvi on kulunut, ja sade lakannut ja mennyt pois:

For, lo, the winter is past, the rain is over and gone;

Kukkaset ovat puhjenneet kedolla, kevät on tullut, ja toukomettisen ääni kuuluu meidän maassamme;

The flowers appear on the earth; the time of the singing of birds is come, and the voice of the turtle is heard in our land;

Fikunapuut puhkeevat, viinapuut kukoistavat ja antavat hajunsa: nouse, armaani, ihanaiseni, ja tule.

The fig tree putteth forth her green figs, and the vines with the tender grape give a good smell. Arise, my love, my fair one, and come away.

Kyhkyläiseni vuoren raossa ja kivirauniossa, anna minun nähdä kasvos, anna minun kuulla äänes; sillä sinun äänes on suloinen, ja kasvos ihanainen.

O my dove, that art in the clefts of the rock, in the secret places of the stairs, let me see thy countenance, let me hear thy voice; for sweet is thy voice, and thy countenance is comely.

Ottakaat meille ketut kiinni, ne vähät ketut, jotka turmelevat viinamäet; sillä meidän viinamäkemme ovat röhkäleillä.

Take us the foxes, the little foxes, that spoil the vines: for our vines have tender grapes.

Ystäväni on minun, ja minä hänen, joka kaitsee kukkasten keskellä,

My beloved is mine, and I am his: he feedeth among the lilies.

Siihenasti että päivä jäähtyy ja varjot kulkevat pois. Palaja, ole niinkuin metsävuohi, ystäväni, eli niinkuin nuori peura Eroitusvuorilla.

Until the day break, and the shadows flee away, turn, my beloved, and be thou like a roe or a young hart upon the mountains of Bether.