Psalms 10

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

Why standest thou afar off, O LORD? why hidest thou thyself in times of trouble?

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

The wicked in his pride doth persecute the poor: let them be taken in the devices that they have imagined.

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

For the wicked boasteth of his heart's desire, and blesseth the covetous, whom the LORD abhorreth.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

The wicked, through the pride of his countenance, will not seek after God: God is not in all his thoughts.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

His ways are always grievous; thy judgments are far above out of his sight: as for all his enemies, he puffeth at them.

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

He hath said in his heart, I shall not be moved: for I shall never be in adversity.

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

His mouth is full of cursing and deceit and fraud: under his tongue is mischief and vanity.

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

He sitteth in the lurking places of the villages: in the secret places doth he murder the innocent: his eyes are privily set against the poor.

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

He lieth in wait secretly as a lion in his den: he lieth in wait to catch the poor: he doth catch the poor, when he draweth him into his net.

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

He croucheth, and humbleth himself, that the poor may fall by his strong ones.

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

He hath said in his heart, God hath forgotten: he hideth his face; he will never see it.

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Arise, O LORD; O God, lift up thine hand: forget not the humble.

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Wherefore doth the wicked contemn God? he hath said in his heart, Thou wilt not require it.

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Thou hast seen it; for thou beholdest mischief and spite, to requite it with thy hand: the poor committeth himself unto thee; thou art the helper of the fatherless.

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Break thou the arm of the wicked and the evil man: seek out his wickedness till thou find none.

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

The LORD is King for ever and ever: the heathen are perished out of his land.

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

LORD, thou hast heard the desire of the humble: thou wilt prepare their heart, thou wilt cause thine ear to hear:

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

To judge the fatherless and the oppressed, that the man of the earth may no more oppress.