Psalms 81

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

Zborovođi. Po napjevu "Tijesci". Asafov.

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

Kliknite Bogu, našoj jakosti, kličite Bogu Jakovljevu!

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Nek' zazvuče žice, nek' se čuje bubanj, svirajte u milozvučnu harfu s citarom!

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

Zatrubite u rog za mlađaka, za uštapa, na svetkovinu našu!

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

Jer to je propis Izraelu, zapovijed Boga Jakovljeva.

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

Takav je zakon dao Josipu kad je izlazio iz zemlje Egipta.

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!

Šapat tajnovit čuh: "Oslobodih od tereta rame njegovo, ruke su mu slobodne od košare.

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

U tjeskobi si zavapio i ja te izbavih; iz gromovna oblaka odgovorih tebi, iskušah te kod voda meripskih.

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

Slušaj, puče moj, i ja ću te opomenuti: o, da me poslušaš, Izraele!

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Nek' ne bude u tebe drugog boga i ne klanjaj se bogu tuđem!

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Ja sam Jahve, Bog tvoj koji te izvedoh iz Egipta: otvori svoja usta da ih napunim!"

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

"Ali moj narod ne slušaše glasa moga, Izrael me ne posluša.

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Zato ga pustih okorjelom srcu njegovu: neka hodi kako mu se hoće!

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

O, kad bi me narod moj slušao, kad bi Izrael putovima mojim hodio,

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

brzo bih pokorio dušmane njegove, ruku bih svoju okrenuo na protivnike njegove.

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.

Oni što ga sada mrze dodvarali bi mu se i njihov bi udes bio zapečaćen zauvijek. [ (Psalms 81:17) A svoj narod hranio bih pšenicom najboljom i sitio ga medom iz pećine. ]