Psalms 81

(Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.) Jubler for Gud, vor Styrke, råb af fryd for Jakobs Gud,

Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.

istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;

Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.

stød i Hornet på Nymånedagen, ved Fuldmåneskin på vor Højtidsdag!

Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.

Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;

Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.

han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.

Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.

"Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.

Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.

I Nøden råbte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. - Sela.

Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, Sela!

Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!

Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!

En fremmed Gud må ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!

Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.

Jeg, HERREN, jeg er din Gud! som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!

Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.

Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.

Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.

Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Råd.

Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.

Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gå mine Veje!

Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,

Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Hånd mod deres Uvenner!

Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,

Deres Avindsmænd skulde falde og gå til Grunde for evigt;

Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,

jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!"

Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.