Psalms 144

(Af David.) Lovet være HERREN, min Klippe, som oplærer mine hænder til Strid mine Fingre til Krig,

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

min Miskundhed og min Fæstning, min Klippeborg, min Frelser, mit Skjold og den, jeg lider på, som underlægger mig Folkeslag!

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

HERRE, hvad er et Menneske, at du kendes ved det, et Menneskebarn, at du agter på ham?

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

Mennesket er som et Åndepust, dets Dage som svindende Skygge.

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

HERRE, sænk din Himmel, stig ned og rør ved Bjergene, så at de ryger;

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

slyng Lynene ud og adsplit Fjenderne, send dine Pile og indjag dem Rædsel;

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

udræk din Hånd fra det høje, fri og frels mig fra store Vande,

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

fra fremmedes Hånd, de, hvis Mund taler Løgn, hvis højre er Løgnehånd.

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

Gud, jeg vil synge dig en ny Sang, lege for dig på tistrenget Harpe,

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

du, som giver Konger Sejr og udfrier David, din Tjener.

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

Fri mig fra det onde Sværd, frels mig fra fremmedes Hånd, de, hvis Mund taler Løgn, hvis højre er Løgnehånd.

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

I Ungdommen er vore Sønner som højvoksne Planter, vore Døtre er som Søjler, udhugget i Tempelstil;

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

vore Forrådskamre er fulde, de yder Forråd på, Forråd, vore Hjorde føder Tusinder, Titusinder på vore Marker,

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

fede er vore Okser; intet Murbrud, ingen Udvandring, ingen Skrigen på Torvene.

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

Saligt det Folk, der er således stedt, saligt det Folk, hvis Gud er HERREN!

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.