Psalms 132

(Sang til Festrejserne.) HERRE, kom David i Hu for al hans møje,

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

hvorledes han tilsvor HERREN, gav Jakobs Vældige et Løfte :

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

"Jeg træder ej ind i mit Huses Telt, jeg stiger ej op på mit Leje,

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

under ikke mine Øjne Søvn, ikke mine Øjenlåg Hvile,

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

før jeg har fundet HERREN et Sted, Jakobs Vældige en Bolig!"

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

"Se, i Efrata hørte vi om den, fandt den på Ja'ars Mark;

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

lad os gå hen til hans Bolig, tilbede ved hans Fødders Skammel!"

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

HERRE, bryd op til dit Hvilested, du og din Vældes Ark!

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

Dine Præster være klædte i Retfærd, dine fromme synge med Fryd!

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

For din Tjener Davids Skyld afvise du ikke din Salvede!"

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

HERREN tilsvor David et troværdigt, usvigeligt Løfte: "Af din Livsens Frugt vil jeg sætte Konger på din Trone.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

Såfremt dine Sønner holder min Pagt og mit Vidnesbyrd, som jeg lærer dem, skal også deres Sønner sidde evindelig på din Trone!

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

Thi HERREN har udvalgt Zion, ønsket sig det til Bolig :

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

Her er for evigt mit Hvilested, her vil jeg bo, thi det har jeg ønsket.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

Dets Føde velsigner jeg, dets fattige mætter jeg med Brød,

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

dets Præster klæder jeg i Frelse, dets fromme skal synge med Fryd.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

Der lader jeg Horn vokse frem for David, sikrer min Salvede Lampe.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

Jeg klæder hans Fjender i Skam, men på ham skal Kronen stråle!"

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.