Psalms 50

Güçlü olan Tanrı, RAB konuşuyor; Güneşin doğduğu yerden battığı yere kadar Yeryüzünün tümüne sesleniyor.

Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

Güzelliğin doruğu Siyon’dan Parıldıyor Tanrı.

Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

Tanrımız geliyor, sessiz kalmayacak, Önünde yanan ateş her şeyi kül ediyor, Çevresinde şiddetli bir fırtına esiyor.

Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

Halkını yargılamak için Yere göğe sesleniyor:

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

“Toplayın önüme sadık kullarımı, Kurban keserek benimle antlaşma yapanları.”

Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

Gökler O’nun doğruluğunu duyuruyor, Çünkü yargıç Tanrı’nın kendisidir. Sela

Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!

“Ey halkım, dinle de konuşayım, Ey İsrail, sana karşı tanıklık edeyim: Ben Tanrı’yım, senin Tanrın’ım!

Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

Kurbanlarından ötürü seni azarlamıyorum, Yakmalık sunuların sürekli önümde.

Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Ne evinden bir boğa, Ne de ağıllarından bir teke alacağım.

En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

Çünkü bütün orman yaratıkları, Dağlardaki bütün hayvanlar benimdir.

Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

Dağlardaki bütün kuşları korurum, Kırlardaki bütün yabanıl hayvanlar benimdir.

Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Acıksam sana söylemezdim, Çünkü bütün dünya ve içindekiler benimdir.

Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Ben boğa eti yer miyim? Ya da keçi kanı içer miyim?

Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Tanrı’ya şükran kurbanı sun, Yüceler Yücesi’ne adadığın adakları yerine getir.

Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Sıkıntılı gününde seslen bana, Seni kurtarırım, sen de beni yüceltirsin.

Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Ama Tanrı kötüye şöyle diyor: “Kurallarımı ezbere okumaya Ya da antlaşmamı ağzına almaya ne hakkın var?

Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Çünkü yola getirilmekten nefret ediyor, Sözlerimi arkana atıyorsun.

Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

Hırsız görünce onunla dost oluyor, Zina edenlere ortak oluyorsun.

Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Ağzını kötülük için kullanıyor, Dilini yalana koşuyorsun.

Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Oturup kardeşine karşı konuşur, Annenin oğluna kara çalarsın.

Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Sen bunları yaptın, ben sustum, Beni kendin gibi sandın. Seni azarlıyorum, Suçlarını gözünün önüne seriyorum.

Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

“Dikkate alın bunu, ey Tanrı’yı unutan sizler! Yoksa parçalarım sizi, kurtaran olmaz.

Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

Kim şükran kurbanı sunarsa beni yüceltir; Yolunu düzeltene kurtarışımı göstereceğim.”

Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.