Psalms 49

Ey bütün halklar, dinleyin! Kulak verin hepiniz, ey dünyada yaşayanlar,

Koran lasten Psalmi, edelläveisaajalle. Kuulkaat tätä, kaikki kansat, ottakaat korviinne, kaikki maan asuvaiset,

Halk çocukları, bey çocukları, Zenginler, yoksullar!

Sekä yhteinen kansa että herrat, niin rikkaat kuin köyhät.

Bilgelik dökülecek ağzımdan, Anlayış sağlayacak içimdeki düşünceler,

Minun suuni puhuu viisautta, ja minun sydämeni sanoo ymmärryksen.

Kulak vereceğim özdeyişlere, Lirle yorumlayacağım bilmecemi.

Minä tahdon kallistaa korvani vertauksiin, ja minun tapaukseni kanteleella soittaa.

Niçin korkayım kötü günlerde Niyeti bozuk düşmanlarım çevremi sarınca?

Miksi minun pitäis pelkäämän pahoina päivinä, kuin minun sortajani vääryys käy minua ympäri?

Onlar varlıklarına güvenir, Büyük servetleriyle böbürlenirler.

Jotka luottavat tavaroihinsa, ja suuresti kerskaavat paljosta rikkaudestansa.

Kimse kimsenin hayatının bedelini ödeyemez, Tanrı’ya fidye veremez.

Ei velikään taida ketään lunastaa, eikä Jumalalle ketään sovittaa.

Çünkü hayatın fidyesi büyüktür, Kimse ödemeye yeltenmemeli.

Sillä heidän sielunsa lunastus on ylen kallis, niin että se jää tekemättä ijankaikkisesti,

Böyle olmasa, Sonsuza dek yaşar insan, Mezar yüzü görmez.

Vaikka hän vielä kauvankin eläis ja ei näkisi hautaa.

Kuşkusuz herkes biliyor bilgelerin öldüğünü, Aptallarla budalaların yok olduğunu. Mallarını başkalarına bırakıyorlar.

Sillä hänen täytyy nähdä, että viisasten pitää kuoleman, niin myös tyhmän ja taitamattoman pitää hukkuman, ja pitää vieraille tavaransa jättämän.

Mezarları, sonsuza dek evleri, Kuşaklar boyu konutları olacak, Topraklarına kendi adlarını verseler bile.

Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tulemaan maan päällä.

Bütün gösterişine karşın geçicidir insan, Ölüp giden hayvanlar gibi.

Mutta ei ihminen taida pysyä kunniassa, vaan verrataan eläimiin, jotka hukkuvat.

Budalaların yolu, Onların sözünü onaylayanların sonu budur. Sela

Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin, heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät, Sela!

Sürü gibi ölüler diyarına sürülecekler, Ölüm güdecek onları. Tan ağarınca doğrular onlara egemen olacak, Cesetleri çürüyecek, Ölüler diyarı onlara konut olacak.

He makaavat helvetissä niinkuin lampaat, kuolema heitä kalvaa; mutta hurskasten pitää varhain heitä hallitseman, ja heidän öykkäyksensä pitää hukkuman, ja heidän täytyy jäädä helvettiin.

Ama Tanrı beni Ölüler diyarının pençesinden kurtaracak Ve yanına alacak. Sela

Kuitenkin vapahtaa Jumala minun sieluni helvetin vallasta; sillä hän korjasi minun, Sela!

Korkma biri zenginleşirse, Evinin görkemi artarsa.

Älä sitä tottele, koska joku rikastuu, eli jos hänen huoneensa kunnia suureksi tulee.

Çünkü ölünce hiçbir şey götüremez, Görkemi onunla mezara gitmez.

Sillä kuin hän kuolee, niin ei hän mitään myötänsä vie, eikä hänen kunniansa mene alas hänen kanssansa.

Yaşarken kendini mutlu saysa bile, Başarılı olunca övülse bile.

Sillä hän kiittää sieluansa elämästänsä: ja he ylistävät sinua, jos sinä itselles hyvää teet.

Atalarının kuşağına katılacak, Onlar ki asla ışık yüzü görmeyecekler.

Niin he menevät isäinsä perästä, ja ei saa nähdä ikänä valkeutta.

Bütün gösterişine karşın anlayışsızdır insan, Ölüp giden hayvanlar gibi.

Koska ihminen on kunniassa, ja ei ole ymmärrystä, niin hän on verrattu eläimiin, jotka hukkuvat.