Psalms 57

För sångmästaren; »Fördärva icke»; en sång av David, när han flydde för Saul och var i grottan.

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.

 Var mig nådig, o Gud, var mig nådig;  ty till dig tager min själ sin tillflykt.  Ja, under dina vingars skugga vill jag taga min tillflykt,  till dess att det onda är förbi.

Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.

 Jag ropar till Gud den Högste,  till Gud, som fullbordar sitt verk för mig.

Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.

 Han skall sända från himmelen och frälsa mig,  när jag smädas av människor som stå mig efter livet.  Sela.  Gud skall sända sin nåd och sin trofasthet.

Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.

 Min själ är omgiven av lejon,  jag måste ligga bland eldsprutare,  bland människor vilkas tänder äro spjut och pilar,  och vilkas tungor äro skarpa svärd.

Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.

 Upphöjd vare du, Gud, över himmelen;  över hela jorden sträcke sig din ära.

Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!

 De lägga ut nät för mina fötter,      min själ böjes ned,  de gräva för mig en grop,      men de falla själva däri.  Sela.

Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.

 Mitt hjärta är frimodigt, o Gud,  mitt hjärta är frimodigt;      jag vill sjunga och lova.

Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.

 Vakna upp, min ära;  upp, psaltare och harpa!      Jag vill väcka morgonrodnaden.

Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.

 Jag vill tacka dig bland folken, Herre;      jag vill lovsjunga dig bland folkslagen.

Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.

 Ty din nåd är stor allt upp till himmelen      och din trofasthet allt upp till skyarna. [ (Psalms 57:12)  Upphöjd vare du, Gud, över himmelen;  över hela jorden sträcke sig din ära. ]

Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.