Psalms 149

 Halleluja!  Sjungen till HERRENS ära en ny sång,  hans lov i de frommas församling.

Halleluja! Veisatkaat Herralle uusi veisu: pyhäin seurakunnan pitää häntä kiittämän.

 Israel glädje sig över sin skapare,  Sions barn fröjde sig över sin konung.

Iloitkaan Israel tekiässänsä: Zionin lapset riemuitkaan Kuninkaastansa.

 Må de lova hans namn under dans,  till puka och harpa må de lovsjunga honom.

Heidän pitää tanssissa hänen nimeänsä kiittämän: harpuilla ja kanteleilla pitää heidän soittaman.

 Ty HERREN har behag till sitt folk,  han smyckar de ödmjuka med frälsning.

Sillä Herra rakastaa kansaansa: hän kunnioittaa nöyriä autuudella.

 De fromma fröjde sig och give honom ära,  de juble på sina läger.

Pyhäin pitää iloitseman kunnialla, ja kiittämän vuoteissansa.

 Guds lov skall vara i deras mun  och ett tveeggat svärd i deras hand,

Heidän suussansa pitää Jumalan ylistys oleman, ja kaksiteräiset miekat heidän käsissänsä,

 för att utkräva hämnd på hedningarna  och hemsöka folken med tuktan,

Kostamaan pakanoille, ja rankaisemaan kansoja,

 för att binda deras konungar med kedjor  och deras ädlingar med järnbojor,

Heidän kuninkaitansa sitomaan kahleisiin, ja heidän jaloimpiansa rautakahleisiin,

 för att utföra på dem den dom som är skriven.  En härlighet bliver det för alla hans fromma.  Halleluja!

Ja tekemään heille kirjoitetun oikeuden: tämä kunnia pitää kaikille hänen pyhillensä oleman, Halleluja!