Psalms 61

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

Til sangmesteren, på strengelek; av David.

Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

Hør, Gud, mitt klagerop, merk på min bønn!

Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

Fra jordens ende roper jeg til dig, mens mitt hjerte vansmekter; før mig på en klippe, som ellers blir mig for høi!

Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, Sela!

For du har vært min tilflukt, et sterkt tårn imot fienden.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

La mig bo i ditt telt i all evighet, la mig finne ly i dine vingers skjul! Sela.

Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

For du, Gud, har hørt på mine løfter, du har gitt mig arv med dem som frykter ditt navn.

Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

Du vil legge dager til kongens dager, hans år skal være som slekt efter slekt,

Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

han skal trone evindelig for Guds åsyn; sett miskunnhet og trofasthet til å bevare ham! Så vil jeg lovsynge ditt navn til evig tid, forat jeg kan innfri mine løfter dag efter dag.