Ecclesiastes 3

Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.

To every thing there is a season, and a time to every purpose under the heaven:

Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.

A time to be born, and a time to die; a time to plant, and a time to pluck up that which is planted;

Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.

A time to kill, and a time to heal; a time to break down, and a time to build up;

Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

A time to weep, and a time to laugh; a time to mourn, and a time to dance;

Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.

A time to cast away stones, and a time to gather stones together; a time to embrace, and a time to refrain from embracing;

Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.

A time to get, and a time to lose; a time to keep, and a time to cast away;

Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.

A time to rend, and a time to sew; a time to keep silence, and a time to speak;

Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.

A time to love, and a time to hate; a time of war, and a time of peace.

Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?

What profit hath he that worketh in that wherein he laboureth?

Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.

I have seen the travail, which God hath given to the sons of men to be exercised in it.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

He hath made every thing beautiful in his time: also he hath set the world in their heart, so that no man can find out the work that God maketh from the beginning to the end.

Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.

I know that there is no good in them, but for a man to rejoice, and to do good in his life.

Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.

And also that every man should eat and drink, and enjoy the good of all his labour, it is the gift of God.

Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.

I know that, whatsoever God doeth, it shall be for ever: nothing can be put to it, nor any thing taken from it: and God doeth it, that men should fear before him.

Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.

That which hath been is now; and that which is to be hath already been; and God requireth that which is past.

Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.

And moreover I saw under the sun the place of judgment, that wickedness was there; and the place of righteousness, that iniquity was there.

Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.

I said in mine heart, God shall judge the righteous and the wicked: for there is a time there for every purpose and for every work.

Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.

I said in mine heart concerning the estate of the sons of men, that God might manifest them, and that they might see that they themselves are beasts.

Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.

For that which befalleth the sons of men befalleth beasts; even one thing befalleth them: as the one dieth, so dieth the other; yea, they have all one breath; so that a man hath no preeminence above a beast: for all is vanity.

Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.

All go unto one place; all are of the dust, and all turn to dust again.

Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?

Who knoweth the spirit of man that goeth upward, and the spirit of the beast that goeth downward to the earth?

Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?

Wherefore I perceive that there is nothing better, than that a man should rejoice in his own works; for that is his portion: for who shall bring him to see what shall be after him?