Psalms 57

(Til sangmesteren. Al-tasjhet. Af David. En miktam, da han flygtede ind i hulen for Saul.) Vær mig nådig, Gud, vær mig nådig, thi hos dig har min Sjæl søgt Ly; i dine Vingers Skygge søger jeg Ly, til Ulykken er drevet over.

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut, kuin hän Saulin edestä pakeni luolaan. Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle armollinen; sillä sinuun minun sieluni uskaltaa, ja sinun siipeis varjon alle minä turvaan siihenasti, että ahdistukset ohitse käyvät.

Gud, den Højeste, påkalder jeg, den Gud, der gør vel imod mig;

Minä huudan korkeimman Jumalan tykö, sen Jumalan tykö, joka minun vaivani päälle lopun tekee.

han sender mig Hjælp fra Himlen og frelser min Sjæl fra dem, som vil mig til Livs. Gud sender sin Nåde og Trofasthed.

Hän lähettää taivaasta, ja varjelee minua, ja antaa ne häpiään tulla, jotka minua tahtovat niellä ylös, Sela! lähettäköön Jumala armonsa ja totuutensa.

Jeg må ligge midt iblandt Løver, bo mellem Folk, der spyr Ild, hvis Tænder er Spyd og Pile, hvis Tunge er hvas som et Sværd.

Minun sieluni makaa jalopeurain keskellä, jotka ovat niinkuin tulen liekki; ihmisten lapset, joiden hampaat ovat keihäs ja nuolet, ja heidän kielensä terävä miekka.

Løft dig, o Gud, over Himlen, din Herlighed være over al Jorden!

Korota itses, Jumala, taivasten ylitse ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.

Et Net har de udspændt for mine Skridt, deres egen Fod skal hildes deri; en Grav har de gravet foran mig, selv skal de falde deri. - Sela.

Verkon he virittivät minun käymiseni eteen, ja minun sieluni vältti: kuopan he kaivoivat minun eteeni, ja siihen he itse lankesivat, Sela!

Mit Hjerte er trøstigt, Gud, mit Hjerte er trøstigt; jeg vil synge og lovprise dig,

Valmis on sydämeni, Jumala, valmis on sydämeni veisaamaan ja kiittämään.

vågn op, min Ære! Harpe og Citer vågn op, jeg vil vække Morgenrøden.

Herää kunniani, herää psaltari ja kantele, varhain minä tahdon herätä.

Jeg vil takke dig, Herre, blandt Folkeslag, prise dig blandt Folkefærd;

Herra, sinua minä tahdon kiittää kansain seassa, ja veisata pakanain seassa.

thi din Miskundhed når til Himlen, din Sandhed til Skyerne.

Sillä sinun armos on suuri hamaan taivaisiin asti, ja sinun totuutes pilviin asti.

Løft dig, o Gud, over Himlen, din Herlighed være over al Jorden!

Korota itses, Jumala, taivasten ylitse, ja sinun kunnias ylitse kaiken maan.