Psalms 50

(En salme af Asaf.) Gud, Gud HERREN talede og stævnede Jorden hid fra Sol i Opgang til Sol i Bjærge;

Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

fra Zion, Skønhedens Krone, viste Gud sig i Stråleglans

Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

vor Gud komme og tie ikke! - Foran ham gik fortærende Ild, omkring ham rasede Storm;

Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

han stævnede Himlen deroppe hid og Jorden for at dømme sit Folk:

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

"Saml mig mine fromme, der sluttede Pagt med mig ved Ofre!"

Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

Og Himlen forkyndte hans Retfærd, at Gud er den, der dømmer. Sela.

Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!

Hør, mit Folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne imod dig, Gud, din Gud er jeg!

Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

Jeg laster dig ikke for dine Slagtofre, dine Brændofre har jeg jo stadig for Øje;

Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

jeg tager ej Tyre fra dit Hus eller Bukke fra dine Stalde;

En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

thi mig tilhører alt Skovens Vildt, Dyrene på de tusinde Bjerge;

Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

jeg kender alle Bjergenes Fugle, har rede på Markens Vrimmel.

Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Om jeg hungred, jeg sagde det ikke til dig, thi mit er Jorderig og dets Fylde!

Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Mon jeg æder Tyres Kød eller drikker Bukkes Blod?

Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Lovsang skal du ofre til Gud og holde den Højeste dine Løfter.

Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

Og kald på mig på Nødens Dag; jeg vil udfri dig, og du skal ære mig,

Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Men til Den gudløse siger Gud: Hvi regner du op mine Bud og fører min Pagt i Munden,

Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

når du dog hader Tugt og kaster mine Ord bag din Ryg?

Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

Ser du en Tyv, slår du Følge med ham, med Horkarle bolder du til,

Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

slipper Munden løs med ondt, din Tunge bærer på Svig.

Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Du sidder og skænder din Broder, bagtaler din Moders Søn;

Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

det gør du, og jeg skulde tie, og du skulde tænke, jeg er som du! Revse dig vil jeg og gøre dig det klart.

Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

Mærk jer det, I, som glemmer Gud, at jeg ikke skal rive jer redningsløst sønder.

Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

Den, der ofrer Taksigelse, ærer mig; den, der agter på Vejen, lader jeg se Guds Frelse.

Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.