Psalms 64

För sångmästaren; en psalm av David.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

 Hör, o Gud,      min röst, när jag klagar,  bevara mitt liv,      ty fienden förskräcker mig.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

 Fördölj mig för de ondas hemliga råd,  för ogärningsmännens larmande hop;

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

 ty de vässa sina tungor likasom svärd,  med bittra ord lägga de an såsom med pilar,

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

 för att i lönndom skjuta den ostrafflige;  plötsligt skjuta de på honom, utan försyn.

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

 De befästa sig i sitt onda uppsåt,  de orda om huru de skola lägga ut snaror;  de säga: »Vem skulle se oss?»

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

 De tänka ut onda anslag:  »Nu äro vi redo med det råd vi hava uttänkt!»  Ja, djupa äro männens tankar och hjärtan.

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

 Då skjuter Gud dem;  plötsligt sårar dem hans pil.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

 De bringas på fall och få straff för sina tungors skull;  var och en som ser dem rister huvudet.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

 Och alla människor varda förskräckta;  de förkunna vad Gud har gjort  och förstå hans verk. [ (Psalms 64:11)  Den rättfärdige skall glädja sig i HERREN      och taga sin tillflykt till honom,  och alla rättsinniga      skola berömma sig. ]

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.