Psalms 50

En salme av Asaf. Den Allmektige, Gud Herren, taler og kaller på jorden fra solens opgang til dens nedgang.

Asaphin Psalmi. Herra, väkevä Jumala, puhuu, ja kutsuu maailman hamasta auringon koitosta niin laskemiseen asti.

Fra Sion, skjønnhetens krone, stråler Gud frem.

Zionista antaa Jumala täydellisen kirkkauden paistaa.

Vår Gud kommer og skal ikke tie; ild fortærer for hans åsyn, og omkring ham stormer det sterkt.

Meidän Jumalamme tulee, ja ei vaikene: kuluttavainen tuli käy hänen edellänsä, ja hänen ympärillänsä väkevä ilma.

Han kaller på himmelen der oppe og på jorden for å dømme sitt folk:

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitaksensa kansaansa.

Samle til mig mine fromme, som har inngått pakt med mig om offer!

Kootkaat minulle minun pyhäni, jotka liitostani enemmän pitävät kuin uhrista.

Og himmelen kunngjør hans rettferdighet; for Gud er den som skal dømme. Sela.

Ja taivaat pitää hänen vanhurskauttansa ilmoittaman; sillä Jumala on tuomari, Sela!

Hør, mitt folk, jeg vil tale, Israel, jeg vil vidne for dig: Gud, din Gud, er jeg.

Kuule, kansani! minä tahdon puhua, ja sinun seassas, Israel, todistaa: minä Jumala olen sinun Jumalas,

Ikke for dine offers skyld vil jeg straffe dig; dine brennoffer er alltid for mig.

Uhreistas en minä sinua nuhtele; sillä sinun polttouhris ovat alati minun edessäni.

Jeg vil ikke ta okser fra ditt hus eller bukker fra dine hegn.

En minä ota härkiä sinun huoneestas, enkä kauriita navetastas;

For mig hører alle dyr i skogen til, dyrene på fjellene i tusentall.

Sillä kaikki metsän eläimet ovat minun, ja eläimet vuorilla tuhansin.

Jeg kjenner alle fjellenes fugler, og det som rører sig på marken, står for mig.

Minä tunnen kaikki linnut vuorten päällä, ja metsän pedot ovat minun edessäni.

Om jeg hungret, vilde jeg ikke si det til dig; for mig hører jorderike til og alt det som fyller det.

Jos minä isoon, en minä sitä sano sinulle; sillä maan piiri on minun, ja kaikki mitä siinä on.

Mon jeg skulde ete oksers kjøtt og drikke bukkers blod?

Luuletkos minun syövän härjän lihaa? ja kauristen verta juovan?

Ofre Gud takksigelse og gi den Høieste det du har lovt,

Uhraa Jumalalle kiitosuhri, ja maksa Ylimmäiselle lupaukses;

og kall på mig på nødens dag, så vil jeg utfri dig, og du skal prise mig.

Ja avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.

Men til den ugudelige sier Gud: Hvad har du med å fortelle om mine lover og føre min pakt i din munn?

Mutta jumalattomalle sanoo Jumala: miksi sinä ilmoitat minun säätyjäni? ja otat minun liittoni suulles?

Du hater jo tukt og kaster mine ord bak dig.

Ettäs kuritusta vihaat, ja heität minun sanani taakses.

Når du ser en tyv, er du gjerne med ham, og med horkarler gjør du felles sak.

Koskas varkaan näet, niin sinä juokset hänen kanssansa, ja pidät yhtä huorintekiäin kanssa.

Din munn slipper du løs med ondt, og din tunge spinner sammen svik.

Sinun suus sallit sinä pahaa puhua, ja kieles saattaa petosta matkaan.

Du sitter og taler imot din bror, du baktaler din mors sønn.

Sinä istut ja puhut veljeäs vastaan, äitis poikaa sinä pilkkaat.

Dette har du gjort, og jeg har tidd; du tenkte jeg var som du; men jeg vil straffe dig og stille det frem for dine øine.

Näitä teet, ja minä olen vaiti; niin sinä luulet, että minä olen sinun kaltaises; mutta minä nuhtelen sinua ja asetan näitä silmäis eteen.

Legg merke til dette, I som glemmer Gud, forat jeg ikke skal sønderrive, og det er ingen som redder!

Ymmärtäkäät siis näitä te, jotka Jumalan unhotatte; etten minä tempaisi joskus pois, ja ei olisi vapahtajaa.

Den som ofrer takksigelse, ærer mig, og den som går den rette vei, ham vil jeg la skue Guds frelse.

Joka kiitosta uhraa, se ylistää minua, ja siinä on se tie, että minä osoitan hänelle Jumalan autuuden.