Habakkuk 3

Tämä on propheta Habakukin rukous viattomain edestä.

En bön av profeten Habackuk; till Sigjonót.

Herra, minä kuulin sinun sanomas, ja hämmästyin. Herra, virvoita sinun käsialas vuosikautten keskellä, ja tee se tiettäväksi vuosikautten keskellä; vihassa muista laupiutta.

 HERRE, jag har hört om dig och häpnat.  HERRE, förnya i dessa år dina gärningar,  låt oss förnimma dem i dessa år.  Mitt i din vrede må du tänka på förbarmande.

Jumala tuli etelästä ja pyhä Paranin vuorelta, Sela! hänen kunniansa peitti taivaat, ja hänen kiitoksensa täytti maan.

 Gud kommer från Teman,  den helige från berget Paran.  Sela.  Hans majestät övertäcker himmelen,  och av hans lov är jorden full.2 Mos. 19,16 f. 5 Mos. 33,2. Dom. 5,4.

Hänen paisteensa oli niinkuin valkeus, säteet kävivät hänen käsistänsä; siellä oli hänen väkevyytensä salattu.

 Då uppstår en glans såsom av solljus,  strålar gå ut ifrån honom,  och han höljer i dem sin makt.2 Mos. 24,17.

Hänen edellänsä kävi rutto, ja vitsaus hänen jalkainsa edessä.

 Framför honom går pest,  och feberglöd följer i hans spår.2 Mos. 9,3. 12,29.

Hän seisoi ja mittasi maan, hän katseli ja hajoitti pakanat, niin että ijankaikkiset vuoret musertuivat, ja ijäiset kukkulat notkistuivat; kuin hän maailmassa vaelsi.

 Han träder fram -- därmed kommer han jorden att darra;  en blick -- och han kommer folken att bäva.  De uråldriga bergen splittras,  de eviga höjderna sjunka ned.  Han vandrar de vägar han fordom gick.Ps. 68,8 f.

Minä näin Etiopian majat surkiana, ja Midianilaisten teltat vapisevan.

 Jag ser Kusans hyddor hemsökta av fördärv;  tälten darra i Midjans land.

Etkös, Herra, ollut vihainen virrassa, ja sinun hirmuisuutes vesissä ja närkästykses meressä? kuin ajoit hevosillas, ja sinun rattaas saivat voiton.

 Harmas då HERREN på strömmar?  Ja, är din vrede upptänd mot strömmarna  eller din förgrymmelse mot havet,  eftersom du så färdas fram med dina hästar,  med dina segerrika vagnar?2 Mos. 14,26 f. 15,3 f.

Sinä veit sinun joutses edes, niinkuin sinä olet sukukunnille vannonut ja sanonut, Sela! ja jaoit virrat maassa.

 Framtagen och blottad är din båge,  ditt besvurna ords pilar.  Sela.5 Mos. 32,41 f.  Till strömfåror klyver du jorden.

Vuoret näkivät sinun, ja vapisivat, virta meni pois, syvyys antoi itsestänsä äänen, ja nosti sivunsa korkeuteen.

 Bergen se dig och bäva;  såsom en störtskur far vattnet ned.  Djupet låter höra sin röst,  mot höjden lyfter det sina händer.Ps. 77,19.

Aurinko ja kuu seisoivat siallansa; sinun nuoles menivät kirkkaudella, ja sinun sauvas pitkäisen leimauksella.

 Sol och måne stanna i sin boning  för skenet av dina farande pilar,  för glansen av ditt blixtrande spjut.Jos. 10,12 f.

Sinä tallasit maan vihassas, ja survoit rikki pakanat hirmuisuudessas.

 I förgrymmelse går du fram över jorden,  i vrede tröskar du sönder folken.

Sinä läksit kansaas auttamaan, auttamaan voideltus kanssa; sinä särjit jumalattomain huoneessa, ja paljastit perustukset, kaulaan asti, Sela!

 Du drager ut för att frälsa ditt folk,  för att bereda frälsning åt din smorde.  Du krossar taket på de ogudaktigas hus,  du bryter ned huset, från grunden till tinnarna.  Sela.

Jospa sinä vielä kiroisit pään valtikkaa kylinensä! jotka tulevat niinkuin tuulispää minua hajoittamaan, ja iloitsevat niinkuin he olisivat köyhän syöneet salaisesti.

 Du genomborrar deras styresmans huvud med hans egna pilar,  när de storma fram till att förskingra oss, under fröjd,  såsom gällde det att i lönndom äta upp en betryckt.

Sinä ajoit hevosillas meressä suurten vetten loassa.

 Du far med dina hästar fram över havet,  över de stora vattnens svall.Ps. 77,20.

Että minä sen kuulen, niin minun sydämeni murehtii, minun huuleni värisevät huudosta; märkä on mennyt minun luihini, minä olen murheellinen minussani; jospa minä saisin levätä vaivani ajallla, kuin me menemme sen kansan tykö, joka sotii meitä vastaan.

 Jag hör det och darrar i mitt innersta,  vid dånet skälva mina läppar;  maktlöshet griper benen i min kropp,  jag darrar på platsen där jag står.  Ty jag måste ju stilla uthärda nödens tid,  medan det kommer, som skall tränga folket.

Sillä ei fikunapuun pidä vihoittaman eikä viinapuussa pidä hedelmää oleman: öljypuiden työ vilpistelee, ja ei pellot anna elatusta; ja lampaat pitää pihatosta karkoitettaman, eikä karjaa pidä navetassa oleman.

 Ja, fikonträdet blomstrar icke mer,  och vinträden giva ingen skörd,  olivträdets frukt slår fel  och fälten alstra ingen äring,  fåren ryckas bort ur fållorna,  och inga oxar finnas mer i stallen.

Mutta minä iloitsen Herrassa, ja riemuitsen Jumalassa minun lunastajassani.

 Likväl vill jag glädja mig i HERREN  och fröjda mig i min frälsnings Gud.Ps. 46,2 f.

Herra, Herra on minun voimani, joka asettaa minun jalkani niinkuin peuran jalat, ja vie minun korkialle, niin että minä soitan kanteleitani.

 HERREN, Herren är min starkhet;  han gör mina fötter såsom hindens  och låter mig gå fram över mina höjder.  För sångmästaren, med mitt strängaspel.2 Sam. 22,34. Ps. 18,34.