Psalms 36

Davidin, Herran palvelian Psalmi, edelläveisaajalle. Se on sydämestäni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkään Jumalaa pelkää.

Til sangmesteren; av Herrens tjener, av David.

Sillä hän suosittelee itsiänsä silmäinsä edessä, niinkauvan kuin hän löytää pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.

Syndens ord til den ugudelige er i mitt hjertes innerste. Det er ikke gudsfrykt for hans øine.

Hänen suunsa sanat ovat vääryys ja petos; ei hän tahdo enempää ymmärtää, että hän jotakin hyvää tekis,

For en smigrer ham i hans øine ved å finne hans synd, ved å hate ham.

Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa, ja pysyy vahvasti pahalla tiellä; ja ei he mitään pahaa hylkää.

Hans munns ord er urett og svik; han har latt av å fare viselig frem, å gjøre godt.

Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.

Han optenker urett på sitt leie, han stiller sig på en vei som ikke er god; det onde hater han ikke.

Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys: Herra, sinä autat sekä ihmiset että eläimet.

Herre! til himmelen når din miskunnhet, din trofasthet inntil skyene.

Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.

Din rettferdighet er som veldige fjell, dine dommer er et stort dyp; mennesker og dyr frelser du, Herre!

He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla.

Hvor kostelig er din miskunnhet, Gud! Menneskenes barn søker ly i dine vingers skygge.

Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.

De mettes overflødig av ditt huses fedme, og av dine gleders strøm gir du dem å drikke.

Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.

For hos dig er livets kilde, i ditt lys ser vi lys.

Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.

La din miskunnhet vare ved for dem som kjenner dig, og din rettferdighet for de opriktige av hjertet.

Vaan anna pahointekiät siihen langeta, että he syöstäisiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.

La ikke den overmodiges fot komme over mig og ikke de ugudeliges hånd jage mig bort! Der faller de som gjør urett; de blir støtt ned og kan ikke reise sig.