1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. Norsk
  5. Ps.35

Psalms 35

35:1
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
Av David. Trett, Herre, med dem som tretter med mig! Strid mot dem som strider mot mig!
35:2
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Grip skjold og verge og reis dig til hjelp for mig!
35:3
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
Dra spydet frem og steng veien for mine forfølgere! Si til min sjel: Jeg er din frelse!
35:4
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
La dem blues og bli til skamme som står mig efter livet! La dem vike tilbake med skam som tenker ondt imot mig!
35:5
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
La dem bli som agner for vinden, og Herrens engel støte dem bort!
35:6
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
La deres vei bli mørk og glatt, og Herrens engel forfølge dem!
35:7
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
For uten årsak har de lønnlig gjort i stand sin garngrav for mig, uten årsak har de gravd en grav for mitt liv.
35:8
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
La ødeleggelse komme over ham, uten at han merker det, og la hans garn som han lønnlig har utlagt, fange ham, la ham falle i det til sin ødeleggelse!
35:9
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
Da skal min sjel glede sig i Herren, fryde sig i hans frelse;
35:10
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
alle mine ben skal si: Herre, hvem er som du, du som frir den elendige fra den som er ham for sterk, og den elendige og fattige fra den som plyndrer ham?
35:11
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
Der opstår urettferdige vidner, de spør mig om det jeg ikke vet.
35:12
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
De gjengjelder mig godt med ondt; min sjel er forlatt.
35:13
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
Og jeg, jeg klædde mig i sørgeklær, da de var syke; jeg plaget min sjel med faste, og min bønn vendte tilbake til min barm.
35:14
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
Jeg gikk omkring, som om det var min venn, min bror; jeg gikk nedbøiet i sørgeklær som en som sørger over sin mor.
35:15
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
Men nu da jeg vakler, gleder de sig og flokker sig sammen; skarns-folk flokker sig om mig uten at jeg visste det; de sønderriver og hviler ikke.
35:16
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
Som skamløse som spotter for et stykke brød, skjærer de tenner imot mig.
35:17
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
Herre, hvor lenge vil du se til? Fri min sjel ut fra deres ødeleggelser, mitt eneste fra de unge løver.
35:18
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
Jeg vil prise dig i en stor forsamling, love dig blandt meget folk.
35:19
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
La ikke dem glede sig over mig, som uten grunn er mine fiender! La ikke dem som hater mig uten årsak, blinke med øiet!
35:20
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
For de taler ikke fred, men optenker svik mot de stille i landet.
35:21
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
Og de lukker sin munn vidt op imot mig, de sier: Ha, ha! Der ser vårt øie!
35:22
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
Du ser det, Herre, ti ikke! Herre, vær ikke langt borte fra mig!
35:23
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Våkn op og bli våken for å gi mig rett, min Gud og Herre, for å føre min sak!
35:24
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Døm mig efter din rettferdighet, Herre min Gud, og la dem ikke glede sig over mig!
35:25
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
La dem ikke si i sitt hjerte: Ha! Efter ønske! La dem ikke si: Vi har opslukt ham!
35:26
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
La alle dem få skam og bli til skamme som gleder sig ved min ulykke! La dem som ophøier sig over mig, klæs i skam og skjensel!
35:27
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
La dem juble og glede sig som unner mig min rett, og la dem alltid si: Høilovet være Herren, som unner sin tjener at det går ham vel!
35:28
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
Da skal min tunge synge om din rettferdighet, hele dagen om din pris.

© bibleglot.com