Psalms 141

Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

LORD, I cry unto thee: make haste unto me; give ear unto my voice, when I cry unto thee.

Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.

Let my prayer be set forth before thee as incense; and the lifting up of my hands as the evening sacrifice.

Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

Set a watch, O LORD, before my mouth; keep the door of my lips.

Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

Incline not my heart to any evil thing, to practise wicked works with men that work iniquity: and let me not eat of their dainties.

Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

Let the righteous smite me; it shall be a kindness: and let him reprove me; it shall be an excellent oil, which shall not break my head: for yet my prayer also shall be in their calamities.

Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

When their judges are overthrown in stony places, they shall hear my words; for they are sweet.

Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.

Our bones are scattered at the grave's mouth, as when one cutteth and cleaveth wood upon the earth.

Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

But mine eyes are unto thee, O GOD the Lord: in thee is my trust; leave not my soul destitute.

Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

Keep me from the snares which they have laid for me, and the gins of the workers of iniquity.

Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.

Let the wicked fall into their own nets, whilst that I withal escape.