Psalms 95

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Poďte, zpívejme Hospodinu, prokřikujme skále spasení našeho.

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Předejděme oblíčej jeho s díkčiněním, žalmy prozpěvujme jemu.

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Nebo Hospodin jest Bůh veliký, a král veliký nade všecky bohy,

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

V jehož rukou základové země, a vrchové hor jeho jsou.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Jehož jest i moře, nebo on je učinil, i země, kterouž ruce jeho sformovaly.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Poďte, sklánějme se, a padněme před ním, klekejme před Hospodinem stvořitelem naším.

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Onť jest zajisté Bůh náš, a my jsme lid pastvy jeho, a stádo rukou jeho. Dnes uslyšíte-li hlas jeho,

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Nezatvrzujte srdce svého, jako při popuzení, a v den pokušení na poušti,

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Kdežto pokoušeli mne otcové vaši, zkusiliť jsou mne, a viděli skutky mé.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Za čtyřidceti let měl jsem nesnáz s národem tím, a řekl jsem: Lid tento bloudí srdcem, a nepoznali cest mých.

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Jimž jsem přisáhl v hněvě svém, že nevejdou v odpočinutí mé.