Psalms 61

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Kuule, Jumala, minun huutoni: ota vaari minun rukouksestani.

Zborovođi. Uza žičana glazbala. Davidov.

Maan äärestä minä huudan sinun tykös, koska minun sydämeni näännyksissä on: vie minua siis korkialle kalliolle.

O Bože, vapaj mi poslušaj, budi pomnjiv na molitvu moju!

Sillä sinä olet minun turvani, vahva torni vihollisten edessä.

S kraja zemlje vapijem k tebi jer mi srce klonu. Dignut ćeš me na liticu i pokoj mi dati,

Minä tahdon asua sinun majassas ijankaikkisesti, ja uskaltaa sinun siipeis varjon alle, Sela!

jer ti si moje sklonište, utvrda čvrsta protiv dušmana.

Sillä sinä, Jumala, kuulet minun lupaukseni, ja annat perinnön niille, jotka sinun nimeäs pelkäävät.

O, da mi je stanovati uvijek u tvom šatoru, da se sklanjat' mogu pod okrilje tvoje!

Sinä annat kuninkaalle pitkän ijän, että hänen vuotensa olisivat suvusta sukuun.

Jer ti, Bože, usliši molbe moje, dade mi baštinu onih što ime ti štuju.

Että hän alati pysyis Jumalan edessä: osoita hänelle laupiutta ja totuutta, jotka häntä varjelisivat.

Kraljevim danima pridometni danÄa, kroz koljena mnoga nek' mu ljeta traju,

Niin minä veisaan kiitosta sinun nimelles ijankaikkisesti, maksaakseni minun lupaustani päivä päivältä.

nek' pred Bogom uvijek vlada; dobrotu i vjernost pošalji da ga čuvaju! [ (Psalms 61:9) Ovako ću pjevat svagda tvom imenu, dan za danom vršit' zavjete svoje. ]