Psalms 64

(Til sangmesteren. En salme af David.) Hør, o Gud, min røst, når jeg klager, skærm mit Liv mod den rædsomme Fjende;

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

skjul mig for Ugerningsmændenes Råd, for Udådsmændenes travle Hob.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

der hvæsser Tungen som Sværd, lægger giftige Ord på Buen

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

for i Løn at ramme den skyldfri, ramme ham brat og uset.

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

Ihærdigt lægger de onde Råd, skryder af, at de lægger Snarer siger: "Hvem skulde se os?"

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

De udtænker onde Gerninger, fuldfører en gennemtænkt Tanke - og Menneskets Indre og Hjerte er dybt.

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

Da rammer Gud dem med en Pil af Slaget rammes de brat;

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

han styrter dem for deres Tunges Skyld. Enhver, som ser dem, ryster på Hovedet;

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

alle Mennesker frygter, forkynder, hvad Gud har gjort, og fatter hans Hænders Geming;

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

de retfærdige glædes i HERREN og lider på ham, de oprigtige af Hjertet jubler til Hobe!

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.