Psalms 63

(En salme af David, da han var i Judas ørken.) Gud, du er min Gud, dig søger jeg, efter dig tørster min Sjæl, efter dig længes mit Kød i et tørt, vansmægtende,vandløst Land

Davidin Psalmi, kuin hän oli Juudan korvessa. Jumala, sinä olet minun Jumalani! Varhain minä sinua etsin: sinua minun sieluni janoo, minun lihani halaa sinua karkiassa ja kuivassa maassa, joka vedetöin on.

(således var det, jeg så dig i Helligdommen) for at skue din Vælde og Ære;

Niinkuin minä näin sinun pyhässä, katsellakseni sinun voimaas ja kunniaas;

thi din Nåde er bedre end Liv, mine Læber skal synge din Pris.

Sillä sinun laupiutes on parempi kuin elämä: minun huuleni pitää sinua kiittämän.

Da vil jeg love dig hele mit Liv, opløfte Hænderne i dit Navn,

Niin minä tahdon kunnioittaa sinua minun elinaikanani, ja minun käteni nostaa ylös sinun nimees.

Som med fede Retter mættes min Sjæl, med jublende Læber priser min Mund dig,

Niinkuin lihavuudella ja rasvalla pitää minun sieluni ravittaman: ja minun suuni pitää kiittämän iloisilla huulilla.

når jeg kommer dig i Hu på mit Leje, i Nattevagterne tænker på dig;

Kuin minä vuoteeseni lasken, niin minä muistan sinua:kuin minä herään, niin minä puhun sinusta.

thi du er blevet min Hjælp, og jeg jubler i dine Vingers Skygge.

Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipeis varjon alla minä kerskaan.

Dig klynger min Sjæl sig til, din højre holder mig fast.

Minun sieluni riippuu sinussa: sinun oikia kätes minun tukee.

Forgæves står de mig efter livet, i Jordens Dyb skal de synke,

Mutta he etsivät kadottaaksensa minun sieluni: heidän täytyy maan alle mennä.

gives i Sværdets Vold og vorde Sjakalers Bytte.

Heidän pitää miekkaan lankeeman, ketuille osaksi tuleman.

Men Kongen glædes i Gud; enhver, der sværger ved ham, skal juble, thi Løgnernes Mund skal lukkes.

Mutta kuninkaan pitää iloitseman Jumalassa: joka hänen kauttansa vannoo, se kunnioitetaan; sillä valhetteliain suu pitää tukittaman.