Psalms 129

Gençliğimden beri bana sık sık saldırdılar; Şimdi söylesin İsrail:

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

“Gençliğimden beri bana sık sık saldırdılar, Ama yenemediler beni.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Çiftçiler saban sürdüler sırtımda, Upuzun iz bıraktılar.”

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

Ama RAB adildir, Kesti kötülerin bağlarını.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Siyon’dan nefret eden herkes Utanç içinde geri çekilsin.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Damlardaki ota, Büyümeden kuruyan ota dönsünler.

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Orakçı avucunu, Demetçi kucağını dolduramaz onunla.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Yoldan geçenler de, “RAB sizi kutsasın, RAB’bin adıyla sizi kutsarız” demezler.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.