Psalms 126

En vallfartssång.  När HERREN åter      upprättade Sion,  då voro vi såsom drömmande.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Koska Herra päästää Zionin vangit, niin me olemme niinkuin unta näkeväiset.

 Då blev vår mun      uppfylld med löje  och vår tunga med jubel;  då sade man bland hedningarna:      »HERREN har gjort      stora ting med dem.»

Silloin meidän suumme naurulla täytetään, ja kielemme on täynnä riemua; silloin sanotaan pakanoissa: Herra on suuria heidän kohtaansa tehnyt.

 Ja, HERREN hade gjort      stora ting med oss;  däröver voro vi glada.

Herra on suuria tehnyt meidän kohtaamme: siitä me olemme iloiset.

 HERRE, upprätta oss igen,  såsom du återför      bäckarna i Sydlandet.

Herra! käännä meidän vankiutemme, niinkuin virrat etelässä.

 De som så med tårar      skola skörda med jubel.

Jotka kyyneleillä kylvävät, ne ilolla niittävät.

 De gå åstad gråtande      och bära sitt utsäde;  de komma åter med jubel      och bära sina kärvar.

He menevät matkaan ja itkevät, ja vievät ulos kalliin siemenen, ja tulevat riemulla, ja tuovat lyhteensä.