Psalms 125

En vallfartssång.  De som förtrösta på HERREN,  de likna Sions berg, som icke vacklar,      utan förbliver evinnerligen.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Jotka Herran päälle uskaltavat, ei he lankee, vaan pysyvät ijankaikkisesti niinkuin Zionin vuori.

 Jerusalem omhägnas av berg,  och HERREN omhägnar sitt folk,      ifrån nu och till evig tid.

Jerusalemin ympäri ovat vuoret, ja Herra on kansansa ympärillä, hamasta nyt ja ijankaikkiseen.

 Ty ogudaktighetens spira skall icke förbliva      över de rättfärdigas arvslott,  på det att de rättfärdiga ej må uträcka      sina händer till orättfärdighet.

Sillä jumalattomain valtikka ei pidä pysymän vanhurskasten joukon päällä, ettei vanhurskaat ojentaisi käsiänsä vääryyteen.

 Gör gott, o HERRE, mot de goda  och mot dem som hava redliga hjärtan.

Herra, tee hyvästi hyville ja hurskaille sydämille.

 Men dem som vika av på vrånga vägar,  dem rycke HERREN bort      tillika med ogärningsmännen.  Frid vare över Israel!

Mutta jotka poikkeevat vääriin teihinsä, niitä Herra ajaa pois pahantekiäin kanssa; mutta rauha olkoon Israelille!