Psalms 122

En vallfartssång; av David.  Jag gladdes, när man sade till mig:  »Vi skola gå till HERRENS hus.»

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

 Våra fötter fingo träda in  i dina portar, Jerusalem,

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

 Jerusalem, du nyuppbyggda stad,  där hus sluter sig väl till hus,

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

 dit stammarna draga upp,      HERRENS stammar,      efter lagen för Israel,  till att prisa HERRENS namn.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

 Ty där äro ställda      domarstolar,  stolar för Davids hus.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

 Önsken Jerusalem frid;  ja, dem gånge väl, som älska dig.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

 Frid vare inom dina murar,  välgång i dina palats!

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

 För mina bröders och vänners skull  vill jag tillsäga dig frid.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

 För HERRENS, vår Guds, hus' skull  vill jag söka din välfärd.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.