Psalms 112

 Halleluja!  Säll är den man som fruktar HERREN  och har sin stora lust i hans bud.

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

 Hans efterkommande skola bliva väldiga på jorden;  de redligas släkte skall varda välsignat.

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

 Gods och rikedom skall finnas i hans hus,  och hans rättfärdighet består evinnerligen.

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

 För de redliga går han upp såsom ett ljus i mörkret,  nådig och barmhärtig och rättfärdig.

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

 Väl den som är barmhärtig och giver lån,  den som stöder all sin sak på rätt!

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

 Ty han skall icke vackla till evig tid;  den rättfärdige skall vara i evig åminnelse.

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

 För ont budskap fruktar han icke;  hans hjärta är frimodigt, det förtröstar på HERREN.

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

 Hans hjärta är fast, det fruktar icke,  till dess han får se med lust på sina ovänner.

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

 Han utströr, han giver åt de fattiga,  hans rättfärdighet förbliver evinnerligen;  hans horn skall varda upphöjt med ära.

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

 Den ogudaktige skall se det och harmas;  han skall bita sina tänder samman och täras bort.  Vad de ogudaktiga önska bliver till intet.

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.