Isaiah 9

Dock, natt skall icke förbliva där nu ångest råder. I den förgångna tiden har har han låtit Sebulons och Naftalis land vara ringa aktat, men i framtiden skall han låta det komma till ära, trakten utmed Havsvägen, landet på andra sidan Jordan, hedningarnas område.

Sillä ei ole sillä (maakunnalla) yhtään pääsinpäivää, koska hän ahdistuksessa on; niinkuin entiseen aikaan Sebulonin ja Naphtalin maalle lievitys tapahtui, ja tulivat viimein kunnioitetuksi; niin myös ne meritien vieressä, tällä puolella Jordanin pakanain Galileassa.

 Det folk som vandrar i mörkret  skall se ett stort ljus;  ja, över dem som bo i dödsskuggans land  skall ett ljus skina klart.

Kansa, joka pimeydessä vaelsi, näki suuren valkeuden, ja jotka asuivat kuoleman varjon maassa, niiden ylitse se kirkkaasti paistaa.

 Du skall göra folket talrikt,      du skall göra dess glädje stor;  inför dig skola de glädja sig,      såsom man glädes under skördetiden,  såsom man fröjdar sig,      när man utskiftar byte.

Sinä lisäät kansaa, ja lisäät hänelle iloa; sinun edessäs iloitaan, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliin jaossa iloitaan:

 Ty du skall bryta sönder deras bördors ok      och deras skuldrors gissel  och deras plågares stav,      likasom i Midjans tid.

Sillä sinä olet heidän kuormansa ikeen, heidän olkainsa vitsan, ja heidän vaatiansa sauvan särkenyt, niinkuin Midianin aikana.

 Och skon som krigaren bar i stridslarmet,  och manteln som sölades i blod,  allt sådant skall brännas upp      och förtäras av eld.

Sillä kaikki sota ja meteli, ja veriset vaatteet pitää poltettaman ja tulella kulutettaman.

 Ty ett barn varder oss fött,      en son bliver oss given,  och på hans skuldror      skall herradömet vila;  och hans namn skall vara:  Underbar i råd,      Väldig Gud,  Evig fader,      Fridsfurste.

Sillä meille on lapsi syntynyt, ja poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on; ja hänen nimensä kutsutaan Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Ijankaikkinen Isä, Rauhan päämies:

 Så skall herradömet varda stort      och friden utan ände  över Davids tron      och över hans rike;  så skall det befästas och stödjas      med rätt och rättfärdighet,      från nu och till evig tid.  HERREN Sebaots nitälskan      skall göra detta.

Että hänen herrautensa pitää suureksi tuleman, ja ei rauhalla loppua, Davidin istuimelle ja hänen valtakunnallensa, valmistamaan sitä ja vahvistamaan tuomiolla ja vanhurskaudella: hamasta nyt niin ijankaikkiseen on Herran Jumalan Zebaotin kiivaus tämän tekevä.

 Ett ord sänder Herren mot Jakob,  och det slår ned i Israel,

Herra on lähettänyt sanan Jakobissa, ja se on langennut Israelissa;

 och allt folket får förnimma det,  Efraim och Samarias invånare,  de som säga i sitt övermod      och i sitt hjärtas stolthet:

Että kaiki Ephraimin kansa ja Samarian asuvaiset pitää sen tietää saaman, jotka ylpeydessä ja korialla mielellä sanovat:

 »Tegelmurar hava fallit,      men med huggen sten bygga vi upp nya;  mullbärsfikonträd har man huggit ned,      men cederträd sätta vi i deras ställe.»

Tiilikivet ovat pudonneet, mutta me tahdomme sen rakentaa vuojonkivillä jälleen: Muulbärin puut ovat hakatut maahan, mutta me panemme siaan sedripuita.

 Och HERREN uppreser mot dem Resins ovänner  och uppeggar deras fiender,

Sillä Herra tahtoo korottaa Retsinin sotaväen heitä vastaan, ja heidän vihollisensa nivoa yhteen,

 araméerna från den ena sidan      och filistéerna från den andra,  och de äta upp Israel med glupska gap.  Vid allt detta vänder hans vrede icke åter,  hans hand är ännu uträckt.

Syrialaiset eteen ja Philistealaiset taa, että he söivät Israelin täydellä suulla. Näissä kaikissa ei lakkaa vielä hänen vihansa, vaan hänen kätensä on vielä ojennettu.

 Men folket vänder ej åter      till honom som slår dem;  Herren Sebaot      söka de icke.

Ei myös kansa käännä itseinsä hänen tykönsä, joka heitä lyö, eikä kysy Herraa Zebaotia.

 Därför avhugger HERREN på Israel      både huvud och svans,  han hugger av både palmtopp och sävstrå,      allt på en dag --

Sentähden karsii Herra Israelilta pois, yhtenä päivänä, pään ja hännän, oksat ja kannon.

 de äldste och högst uppsatte      de äro huvudet,  och profeterna, de falska vägvisarna,      de äro svansen.

Vanhat kunnialliset ihmiset ovat pää; mutta prophetat, jotka opettavat väärin, ovat häntä.

 Ty detta folks ledare föra det vilse,  och de som låta leda sig gå i fördärvet.

Sillä tämän kansan johdattajat ovat pettäjät, ja ne, jotka sallivat itsensä johdattaa, ovat kadotetut.

 Därför kan Herren icke glädja sig      över dess unga män,  ej heller hava förbarmande      med dess faderlösa och änkor;  ty de äro allasammans gudlösa ogärningsmän,  och var mun talar dårskap.  Vid allt detta vänder hans vrede icke åter,  hans hand är ännu uträckt.

Sentähden ei Herra taida iloita heidän nuorista miehistänsä, eikä armahda heidän orpolapsiansa ja leskiänsä; sillä he ovat kaiki ulkokullatut ja pahat, ja jokaisen suu puhuu hulluutta; näissä kaikissa ei lakkaa vielä hänen vihansa, vaan hänen kätensä on vielä ojennettu.

 Ty ogudaktigheten förbränner såsom en eld,  den förtär tistel och törne;  den tänder på den tjocka skogen,  så att den går upp i höga virvlar av rök.

Sillä jumalatoin meno on sytytetty niinkuin tuli, ja kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet; joka palaa niinkuin paksussa metsässä, ja nostaa savun korkialle.

 Genom HERREN Sebaots förgrymmelse      har landet råkat i brand,  och folket är likasom eldsmat;  den ene skonar icke den andre.

Sillä maa on pimennyt Herran Zebaotin vihasta; niin että kansa on niinkuin tulen ruoka, ja ei yksikään armaitse toista.

 Man river åt sig till höger och förbliver dock hungrig,  man tager för sig till vänster och bliver dock ej mätt;  envar äter köttet på sin egen arm:

Jos he ryöstävät oikialla puolella, niin he nälkää näkevät; jos he syövät vasemmalla puolella, niin ei he tule ravituksi: jokainen syö käsivartensa lihaa.

 Manasse äter Efraim,      och Efraim Manasse,  och båda tillhopa vända sig mot Juda.  Vid allt detta vänder hans vrede icke åter,  hans hand är ännu uträckt.

Manasse Ephraimia, Ephraim Manassea, ja ne molemmat yhdestä puolesta Juudaa vastaan. Ei vielä näissä kaikissa hänen vihansa asetu, vaan hänen kätensä on vielä ojennettu.