Isaiah 21

Utsaga om Öknen vid havet.  Likasom en storm      som far fram i Sydlandet  kommer det från öknen,      från det fruktansvärda landet.

Tämä on korven kuorma meren tykönä: niinkuin tuulispää tulee etelästä, joka kääntää ylösalaisin, niin se tulee korvesta, kauhiasta maasta.

 En gruvlig syn      har blivit mig kungjord:  »Härjare härja,      rövare röva.  Drag upp, du Elam!      Träng på, du Mediens folk!  På all suckan      vill jag göra slut.»

Sillä minulle on osoitettu kova näky: pettäjä tulee toista vastaan, hävittäjä toista vastaan. Mene ylös Elam, piiritä heitä Madai: minä lopetan kaikki hänen huokauksensa.

 Fördenskull darra      nu mina länder,  ångest griper mig,      lik en barnaföderskas ångest;  förvirring kommer över mig,      så att jag icke kan höra,  förskräckelse fattar mig,      så att jag icke kan se.

Sentähden ovat minun kupeeni täynnä kipua, ja ahdistus on minun käsittänyt, niinkuin lapsen synnyttäjän ahdistus; minä kyyristän minuni, koska minä sen kuulen, ja peljästyn, koska minä sen näen.

 Mitt hjärta är utom sig,      jag kväljes av förfäran;  skymningen, som jag längtade efter,      vållar mig nu skräck.

Minun sydämeni vapisee, kauhistus on minun peljättänyt; sentähden ei ole minulla ollut suloisella yöllä yhtään lepoa.

 Man dukar bord,      man breder ut täcken,      man äter och dricker.  Nej, stån upp, I furstar;      smörjen edra sköldar!

Valmista pöytä, anna valvojain valvoa, syö, juo: nouskaat te pääruhtinaat ja voidelkaat kilvet.

 Ty så har Herren      sagt till mig:  »Gå och ställ ut en väktare;  vad han får se, det må han förkunna.

Sillä Herra sanoo näin minulle: mene ja toimita vartio, joka katselis ja ilmoittais.

 Och om han ser ett tåg,      ryttare par efter par,  ett tåg av åsnor,      ett tåg av kameler,  då må han giva akt,      noga giva akt.»

Mutta hän näki ratsastajat ajavan ja menevän aaseilla ja kameleilla, ja piti siitä visun vaarin.

 Och denne ropade,      såsom ett lejon ryter:  »Herre, här står jag      på vakt beständigt,      dagen igenom,  och jag förbliver      här på min post      natt efter natt.

Ja hän huusi niinkuin jalopeura: Herra, minä olen vartiolla yli päivää, ja olen minun vartiollani kaikki yöt:

 Och se, nu kommer här      ett tåg av män,      ryttare par efter par!»  Och åter talade han och sade:      »Fallet, fallet är Babel!  Alla dess gudabeläten      äro nedbrutna till jorden.»

Ja katso, siellä tulee yksi vaunuissa ja kaksi ratsahin, joka vastaa ja sanoo: kaatunut, kaatunut on Babylon, ja kaikki hänen jumalainsa kuvat lyötiin maahan.

 O du mitt krossade,      mitt söndertröskade folk,  vad jag har hört      av HERREN Sebaot,  Israels Gud,      det har jag förkunnat för eder.

O minun tappamiseni ja minun riiheni permanto! mitä minä olen Herralta Zebaotilta, Israelin Jumalalta, kuullut, sen minä teille ilmoitan.

Utsaga om Duma.  Man ropar till mig från Seir:  »Väktare, vad lider natten?  Väktare, vad lider natten?»

Tämä on Duman kuorma: Seiristä huudetaan minua: vartia, mitä yö kuluu? vartia, mitä yö kuluu?

 Väktaren svarar:      »Morgon har kommit,      och likväl är det natt.  Viljen I fråga mer, så frågen;      kommen tillbaka igen.»

Vartia sanoi: kuin aamu tulee, niin vielä yö on; jos te vielä kysytte, niin teidän pitää vielä sitte palajaman ja taas kysymän.

Utsaga över Arabien.  Tagen natthärbärge i Arabiens vildmark,  I karavaner från Dedan.

Tämä on Arabian kuorma: teidän pitää yötymän Arabian metsässä, Dedanimin tiellä.

 Må man komma emot de törstande  och giva dem vatten.  Ja, inbyggarna i Temas land  gå de flyktande till mötes med bröd.

Kantakaat vettä janoovaa vastaan, te jotka asutte Temanin maassa: taritkaat pakenevaisille leipää.

 Ty de fly undan svärd,  undan draget svärd,  och undan spänd båge  och undan krigets tunga.

Sillä he pakenevat miekkaa, paljasta miekkaa, jännitettyä jousta ja isoa sotaa.

Ty så har Herren sagt till mig: Om ett år, såsom dagakarlen räknar året, skall all Kedars härlighet vara förgången,

Sillä näin sanoo Herra minulle: vielä nyt vuosi, niinkuin palkollisen vuodet ovat, niin pitää kaiken Kedarin kunnian hukkuman.

och föga skall då vara kvar av Kedars hjältars bågar, så många de äro. Ty så har HERREN, Israels Gud, talat.

Ja jääneet ampujat, väkevät Kedarin lapsista, pitää vähemmäksi joutuman; sillä Herra Israelin Jumala on sen sanonut.