I Thessalonians 4

Heoi, e oku teina, he mea tenei na matou, he whakahau ki a koutou i roto i te Ariki, i a Ihu, kua riro atu na hoki ta matou i a koutou, a e meinga na hoki e koutou, ara te tikanga mo ta koutou haere, mo ta koutou whakamanawareka atu ki te Atua, n a, kia tino hira rawa tera a koutou.

Vielä siis, rakkaat veljet, rukoilemme me teitä ja neuvomme Herrassa Jesuksessa, niinkuin te meiltä saaneet olette, kuinka teidän vaeltaman ja Jumalalle kelpaaman pitää, että te täydellisemmäksi tulisitte.

E matau ana hoki koutou ki nga tikanga i whakatakotoria atu e matou ki a koutou i roto i te Ariki, i a Ihu.

Sillä te tiedätte ne käskyt, jotka me Herran Jesuksen kautta teille annoimme.

Ko ta te Atua hoki tenei e pai ai, ara ko to koutou whakatapunga, kia mawehe koutou i te moepuku.

Sillä se on Jumalan tahto, teidän pyhyytenne, että te huoruutta vältätte,

Kia matau koutou katoa ki tona tinana, ki tona tinana, kia mau i runga i te tapu, i te honore.

Että jokainen tietäis pitää astiansa pyhyydessä ja kunniassa,

Kaua i runga i te toronga o te hiahia, kei rite ki nga tauiwi kahore nei e matau ki te Atua.

Ei himoin halauksissa niinkuin pakanat, jotka ei Jumalasta mitään tiedä,

Kia kaua tetahi e tinihanga, e whakapati i te mea a tona teina; no te mea ko te Ariki te kairapu utu mo era mahi katoa; ko ta matou hoki ia i korero ai i mua, i whakaatu atu ai ki a koutou.

Ja ettei yksikään sortaisi eikä pettäisi veljeänsä jossakussa asiassa; sillä Herra on kaikkein näiden kostaja, kuin me myös teille ennen sanoneet ja todistaneet olemme.

Kihai hoki tatou i karangatia e te Atua ki te poke, engari ki te tapu.

Sillä ei Jumala ole meitä kutsunut saastaisuuteen, vaan pyhyyteen.

Na, ko te tangata e whakakorekore ana, ehara tana i te whakakorekore ki te tangata, engari ki te Atua, nana nei i homai tona Wairua Tapu ki a tatou.

Joka siis nämät katsoo ylön, ei hän katso ylön ihmistä, vaan Jumalan, joka myös Pyhän Henkensä meihin antanut on.

Ko te aroha ia ki nga teina, kahore a koutou mea e tuhituhi atu ai ahau ki a koutou; he mea whakaako hoki koutou na ano e te Atua ki te aroha tetahi ki tetahi.

Mutta veljellisestä rakkaudesta ei minun tarvitse teille kirjoittaa; sillä te olette itse Jumalalta opetellut rakastamaan toinen toistanne,

Ko ta koutou hoki tena e mea na ki nga teina katoa a puta noa i Makeronia. Heoi he whakahau ano tenei na matou ki a koutou, e oku teina, kia hira rawa tena a koutou.

Ja sen te myös kaikille veljille teette, jotka koko Makedoniassa ovat; mutta me neuvomme teitä, rakkaat veljet, että te vielä täydellisemmäksi tulisitte,

Me whai hoki kia ata noho, kia mahi i a koutou na ake mahi, kia mahi ko o koutou ringaringa, kia rite ki ta matou i ako ai ki a koutou;

Ja pyytäkäät olla levolliset ja ottakaat vaari omista askareistanne, tehden työtä käsillänne, niinkuin me käskeneet olemme,

Kia ataahua ai ta koutou haere ki te hunga o waho, kia kaua ai e hapa tetahi mea.

Että te itsenne kunniallisesti ulkonaisten kohtaan käyttäisitte, ettette mitään tarvitsisi.

E kore ia matou e pai, e oku teina, kia kuware koutou ki te hunga kua moe, kei koingo koutou, kei pera me era atu kahore nei o ratou tumanakotanga atu.

Mutta emme myös tahdo teiltä salata, rakkaat veljet, niistä, jotka nukkuneet ovat, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole:

Ki te whakapono hoki tatou kua mate a Ihu, kua ara ake ano, waihoki ko te hunga e moe ana i roto i a Ihu, ka arahina tahitia mai ratou me ia e te Atua.

Sillä jos me uskomme, että Jesus on kuollut ja noussut ylös, niin on Jumala myös ne, jotka nukkuneet ovat, Jesuksen kautta tuova edes hänen kanssansa.

Ko ta matou korero hoki tenei ki a koutou, he mea ki mai na te Ariki, ko tatou, ko te hunga kua mahue ki te ora, ki te taenga mai o te Ariki, e kore e pahika atu ki mua o te hunga kua moe.

Sillä sen me sanomme teille Herran puolesta: että me, jotka elämme ja jälkeen jäämme Herran tulemiseen, emme suinkaan ennätä niitä, jotka nukkuneet ovat.

No te mea ko te Ariki pu ano e heke iho i te rangi me te karanga, me te reo o te tino anahera, me te tetere a te Atua; a ko te hunga kua mate i roto i a te Karaiti e ara i mua.

Sillä itse Herra astuu alas taivaasta, suurella huudolla, ja ylimmäisen enkelin äänellä ja Jumalan basunalla, ja kuolleet Kristuksessa ensin nousevat ylös.

Ko reira tatou, te hunga kua mahue ki te ora, kahakina ngatahitia atu ai me ratou i runga i nga kapua, ki te whakatau ki te Ariki i te rangi: na ka noho tonu tatou ki te Ariki.

Sitte me, jotka elämme ja jälkeen jäämme, temmataan ynnä heidän kanssansa pilvihin, Herraa vastaan tuulihin, ja niin me aina Herran kanssa olemme.

Na, he kupu enei hei whakamarie ma koutou tetahi i tetahi.

Lohduttakaat siis teitänne keskenänne näillä sanoilla.