Psalms 112

Dicsérjétek az Urat. Boldog az ember, a ki féli az Urat, *és* az ő parancsolataiban igen gyönyörködik.

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Hős lesz annak magva a földön; a hívek nemzedéke megáldatik.

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Gazdagság és bőség lesz annak házában, s igazsága mindvégig megmarad.

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Az igazakra világosság fénylik a sötétben: *attól a ki* irgalmas, kegyelmes és igaz.

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Jó annak az embernek, a ki könyörül és kölcsön ad; dolgait pedig igazán végezi.

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Mivelhogy soha sem ingadoz: örök emlékezetben lesz az igaz.

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Semmi rossz hírtől nem fél; szíve erős, az Úrban bizakodó.

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

Rendületlen az ő szíve; nem fél, míglen ellenségeire lenéz.

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Osztogat, adakozik a szegényeknek; igazsága megmarad mindvégig; az ő szarva felemeltetik dicsőséggel.

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Látja *ezt* a gonosz és dühöng; fogait csikorgatja és eleped; a gonoszok kivánsága semmivé lesz.

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.