Psalms 141

Davidin Psalmi. Herra, minä avukseni huudan sinua: riennä minun puoleeni: ota korviis minun ääneni, koska minä sinua huudan.

Seni çağırıyorum, ya RAB, yardımıma koş! Sana yakarınca sesime kulak ver!

Kelvatkoon minun rukoukseni sinun edessäs niinkuin savu-uhri, minun kätteni ylennys niinkuin ehtoo-uhri.

[] Duam önünde yükselen buhur gibi, El açışım akşam sunusu gibi kabul görsün!

Herra, varjele minun suuni ja varjele minun huuleni.

Ya RAB, ağzıma bekçi koy, Dudaklarımın kapısını koru!

Älä kallista minun sydäntäni mihinkään pahuuteen, pitämään jumalatointa menoa pahointekiäin kanssa, etten minä söisi niitä, mitkä heille kelpaavat.

Yüreğim kötülüğe eğilim göstermesin, Suç işleyenlerin fesadına bulaşmayayım; Onların nefis yemeklerini tatmayayım.

Vanhurskas lyökään minua ystävällisesti, ja nuhdelkaan minua, se olkoon niinkuin öljy minun pääni päällä; sillä minä vielä rukoilen heidän pahuuttansa vastaan.

Doğru insan bana vursa, iyilik sayılır, Azarlasa, başa sürülen yağ gibidir, Başım reddetmez onu. Çünkü duam hep kötülere karşıdır.

Heidän opettajansa sysättäköön kiveen, niin sitte kuullaan minun opetukseni suloiseksi.

Önderleri kayalardan aşağı atılınca, Dinleyecekler tatlı sözlerimi.

Meidän luumme ovat hajoitetut haudan reunalle, niinkuin joku maan repis ja kaivais.

Sabanla sürülüp yarılmış toprak gibi, Saçılmış kemiklerimiz ölüler diyarının ağzına.

Sillä sinua, Herra, Herra, minun silmäni katsovat: minä uskallan sinuun, älä minun sieluani hylkää.

Ancak gözlerim sende, ey Egemen RAB, Sana sığınıyorum, beni savunmasız bırakma!

Varjele minua siitä paulasta, jonka he asettivat eteeni, ja pahointekiäin ansasta.

Koru beni kurdukları tuzaktan, Suç işleyenlerin kapanlarından.

Jumalattomat lankeevat toinen toisensa kanssa omiin verkkoihinsa, siihenasti kuin minä pääsen ohitse.

Ben güvenlik içinde geçip giderken, Kendi ağlarına düşsün kötüler.