Psalms 112

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Övgüler sunun RAB’be! Ne mutlu RAB’den korkan insana, O’nun buyruklarından büyük zevk alana!

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Soyu yeryüzünde güç kazanacak, Doğruların kuşağı kutsanacak.

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Bolluk ve zenginlik eksilmez evinden, Sonsuza dek sürer doğruluğu.

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Karanlıkta ışık doğar dürüstler için, Lütfeden, sevecen, doğru insanlar için.

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

Ne mutlu eli açık olan, ödünç veren, İşlerini adaletle yürüten insana!

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Asla sarsılmaz, Sonsuza dek anılır doğru insan.

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

Kötü haberden korkmaz, Yüreği sarsılmaz, RAB’be güvenir.

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Gözü pektir, korku nedir bilmez, Sonunda düşmanlarının yenilgisini görür.

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

[] Armağanlar dağıttı, yoksullara verdi; Doğruluğu sonsuza dek kalıcıdır, Gücü ve saygınlığı artar.

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.

Kötü kişi bunu görünce kudurur, Dişlerini gıcırdatır, kendi kendini yer, bitirir. Kötülerin dileği boşa çıkar.