Psalms 79

Asaphin Psalmi. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyhän temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet.

En psalm av Asaf.  Gud, hedningarna hava fallit in i din arvedel,  de hava orenat ditt heliga tempel,  de hava gjort Jerusalem till en stenhop.

He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyhäis lihan maan pedoille.

 De hava givit dina tjänares kroppar  till mat åt himmelens fåglar,  dina frommas kött åt markens djur.

He vuodattivat heidän verensä niinkuin veden Jerusalemin ympärille, ja ei kenkään haudannut.

 De hava utgjutit deras blod såsom vatten,      runt omkring Jerusalem,  och ingen fanns, som begrov dem.

Me olemme läsnäasuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

 Vi hava blivit till smälek för våra grannar,  till spott och hån för dem som bo omkring oss.

Herra, kuinka kauvan sinä taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen?

 Huru länge, o HERRE,      skall du så oavlåtligen vredgas,  huru länge skall din nitälskan      brinna såsom eld?

Vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda;

 Utgjut din förtörnelse      över hedningarna, som ej känna dig,  och över de riken      som icke åkalla ditt namn.

Sillä he ovat Jakobin syöneet, ja hänen huoneensa hävittäneet.

 Ty de hava uppätit Jakob,      och hans boning hava de förött.

Älä muistele meidän entisiä pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meidän päällemme; sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

 Tänk ej, oss till men,      på förfädernas missgärningar,  låt din barmhärtighet snarligen      komma oss till mötes,      ty vi äro i stort elände.

Auta meitä, meidän autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian tähden: pelasta meitä, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes tähden.

 Hjälp oss, du vår frälsnings Gud,      för ditt namns äras skull;  rädda oss och förlåt oss      våra synder för ditt namns skull.

Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heidän Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meidän silmäimme edessä, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on!

 Varför skulle hedningarna få säga:      »Var är nu deras Gud?»  Låt det inför våra ögon      bliva kunnigt på hedningarna  huru du hämnas dina tjänares      utgjutna blod.

Anna etees tulla vankein huokaukset: suuren käsivartes kautta, korjaa kuoleman lapset,

 Låt de fångnas klagan      komma inför ditt ansikte,  låt efter din arms väldighet      dödens barn bliva vid liv.

Ja kosta meidän läsnäasuvaisillemme seitsemin kerroin heidän helmaansa heidän pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat.

 Och giv våra grannar sjufalt      tillbaka i deras sköte  den smädelse varmed de hava      smädat dig, Herre.

Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma, kiitämme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun.

 Men vi som äro ditt folk      och får i din hjord,  vi vilja tacka dig evinnerligen,  vi vilja förtälja ditt lov      från släkte till släkte.