Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

En sång av Asaf.  Lyssna, mitt folk, till min undervisning;  böjen edra öron till min muns ord.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

 Jag vill öppna min mun till lärorikt tal,  uppenbara förborgade ting ifrån fordom.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

 Vad vi hava hört och känna,  och vad våra fäder hava förtäljt för oss,

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

 det vilja vi icke dölja för deras barn;  för ett kommande släkte vilja vi förtälja HERRENS lov  och hans makt och de under han har gjort.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

 Ty han upprättade ett vittnesbörd i Jakob  och stiftade en lag i Israel;  han påbjöd den för våra fäder,  och de skulle kungöra den för sina barn.

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

 Så skulle det bliva kunnigt för ett kommande släkte,  för barn som en gång skulle födas,  och dessa skulle stå upp och förtälja det för sina barn.

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

 Då skulle de sätta sitt hopp till Gud  och icke förgäta Guds verk,  utan taga hans bud i akt.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

 Och de skulle icke bliva, såsom deras fäder,  ett gensträvigt och upproriskt släkte,  ett släkte som icke höll sitt hjärta ståndaktigt,  och vars ande icke var trofast mot Gud.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

 Efraims barn, välbeväpnade bågskyttar,  vände om på stridens dag.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

 De höllo icke Guds förbund,  och efter hans lag ville de ej vandra.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

 De glömde hans gärningar  och de under han hade låtit dem se.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

 Ja, inför deras fäder hade han gjort under,  i Egyptens land, på Soans mark.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

 Han klöv havet och lät dem gå därigenom  och lät vattnet stå såsom en hög.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

 Han ledde dem om dagen med molnskyn,  och hela natten med eldens sken.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

 Han klöv sönder klippor i öknen  och gav dem rikligen att dricka, såsom ur väldiga hav.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

 Rinnande bäckar lät han framgå ur klippan  och vatten flyta ned såsom strömmar.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

 Likväl syndade de allt framgent mot honom  och voro gensträviga mot den Högste, i öknen.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

 De frestade Gud i sina hjärtan,  i det de begärde mat för sin lystnad.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

 Och de talade mot Gud, de sade:      »Kan väl Gud      duka ett bord i öknen?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

 Se, visst slog han klippan,      så att vatten flödade      och bäckar strömmade fram,  men kan han ock giva bröd  eller skaffa kött åt sitt folk?»

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

 Så förgrymmades då HERREN, när han hörde det;  och eld upptändes i Jakob,  jag, vrede kom över Israel,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

 eftersom de icke trodde på Gud  och ej förtröstade på hans frälsning.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

 Och han gav befallning åt skyarna i höjden  och öppnade himmelens dörrar;

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

 han lät manna regna över dem till föda,  och korn från himmelen gav han dem.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

 Änglabröd fingo människor äta;  han sände dem mat till fyllest.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

 Han lät östanvinden fara ut på himmelen,  och genom sin makt förde han sunnanvinden fram.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

 Och han lät kött regna över dem såsom stoft,  bevingade fåglar såsom havets sand;

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

 han lät det falla ned i sitt läger,  runt omkring sin boning.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

 Då åto de och blevo övermätta;  han lät dem få vad de hade lystnad efter.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

 Men ännu hade de icke stillat sin lystnad,  ännu var maten i deras mun,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

 då kom Guds vrede över dem;  han sände död bland deras ypperste  och slog ned Israels unga män.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

 Likväl syndade de alltjämt  och trodde icke på hans under.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

 Då lät han deras dagar försvinna i förgängelse  och deras år i plötslig undergång.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

 När han dräpte folket, frågade de efter honom  och vände om och sökte Gud.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

 De tänkte då på att Gud var deras klippa,  och att Gud den Högste var deras förlossare;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

 och de talade inställsamt för honom med sin mun  och skrymtade för honom med sin tunga.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

 Men deras hjärtan höllo sig icke ståndaktigt vid honom,  och de voro icke trogna i hans förbund.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

 Dock, han är barmhärtig, han förlåter missgärning,  och han vill icke fördärva.  Därför avvände han ofta sin vrede  och lät ej hela sin förtörnelse bryta fram.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

 Ty han tänkte därpå att de voro kött,  en vind som far bort och icke kommer åter.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

 Huru ofta voro de ej gensträviga mot honom i öknen  och bedrövade honom i ödemarken!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

 Ja, de frestade Gud allt framgent  och förtörnade Israels Helige.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

 De betänkte icke vad hans hand hade uträttat  på den tid då han förlossade dem från ovännen,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

 då han gjorde sina tecken i Egypten  och sina under på Soans mark.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

 Där förvandlade han deras strömmar till blod,  så att de ej kunde dricka ur sina rinnande vatten;

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

 han sände bland dem flugsvärmar, som åto dem,  och paddor, som voro dem till fördärv.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

 Han gav deras gröda åt gräsmaskar  och deras arbetes frukt åt gräshoppor;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

 han slog deras vinträd med hagel  och deras fikonträd med hagelstenar;

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

 han gav deras husdjur till pris åt hagel  och deras boskap åt ljungeldar.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

 Han sände över dem sin vredes glöd,  förgrymmelse och ogunst och nöd,  en skara av olycksänglar.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

 Han gav fritt lopp åt sin vrede;  han skonade icke deras själ från döden,  utan gav deras liv till pris åt pesten.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

 Och han slog allt förstfött i Egypten,  kraftens förstling i Hams hyddor.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

 Och han lät sitt folk bryta upp såsom en fårhjord  och förde dem såsom en boskapshjord genom öknen.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

 Han ledde dem säkert, så att de icke behövde frukta;  men deras fiender övertäcktes av havet.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

 Och han lät dem komma till sitt heliga land,  till det berg som hans högra hand hade förvärvat.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

 Han förjagade hedningarna för dem  och gav dem deras land till arvslott  och lät Israels stammar bo i deras hyddor.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

 Men i sin gensträvighet frestade de Gud den Högste  och höllo icke hans vittnesbörd;

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

 de veko trolöst tillbaka, de såsom deras fäder,  de vände om, lika en båge som sviker.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

 De förtörnade honom med sina offerhöjder  och retade honom genom sina beläten.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

 Gud förnam det och vart förgrymmad  och förkastade Israel med harm.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

 Och han försköt sin boning i Silo,  det tält han hade slagit upp bland människorna;

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

 han gav sin makt i fångenskap  och sin ära i fiendehand.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

 Ja, han gav sitt folk till pris åt svärdet,  och på sin arvedel förgrymmades han.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

 Deras unga män förtärdes av eld,  och deras jungfrur blevo utan brudsång.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

 Deras präster föllo för svärd,  och inga änkor kunde hålla klagogråt.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

 Då vaknade Herren såsom ur en sömn,  han reste sig, lik en hjälte som hade legat dövad av vin.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

 Och han slog sina ovänner tillbaka,  evig smälek lät han komma över dem.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

 Han förkastade ock Josefs hydda  och utvalde icke Efraims stam.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

 Men han utvalde Juda stam,  Sions berg, som han älskade.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

 Och han byggde sin helgedom hög såsom himmelen,  fast såsom jorden, som han har grundat för evigt.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

 Och han utvalde sin tjänare David  och tog honom ifrån fårhjordens fållor.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

 Ja, ifrån fåren hämtade han honom  och satte honom till en herde för Jakob, sitt folk,  och för Israel, sin arvedel.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

 Och han var deras herde med redligt hjärta  och ledde dem med förståndig hand.