Psalms 64

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Kuule, Jumala, ääntäni, minun valituksessani: varjele elämäni vihollisen pelvosta.

För sångmästaren; en psalm av David.

Peitä minua pahain neuvosta, väärintekiäin metelistä,

 Hör, o Gud,      min röst, när jag klagar,  bevara mitt liv,      ty fienden förskräcker mig.

Jotka kielensä hiovat niinkuin miekan: he ampuvat myrkyllisillä sanoillansa niinkuin nuolilla;

 Fördölj mig för de ondas hemliga råd,  för ogärningsmännens larmande hop;

Että he salaisesti ampuisivat viatointa: he ampuvat häntä äkisti ilman pelvota.

 ty de vässa sina tungor likasom svärd,  med bittra ord lägga de an såsom med pilar,

He vahvistavat itsensä pahoissa juonissansa ja puhuvat, kuinka he paulat virittäisivät, ja sanovat: kuka taitaa ne nähdä?

 för att i lönndom skjuta den ostrafflige;  plötsligt skjuta de på honom, utan försyn.

He ajattelevat vääryyttä, ja täyttävät sen minkä he ajatelleet ovat; viekkaat ihmiset ja salakavalat sydämet.

 De befästa sig i sitt onda uppsåt,  de orda om huru de skola lägga ut snaror;  de säga: »Vem skulle se oss?»

Mutta Jumala ampuu heitä; äkillinen nuoli on heidän rangaistuksensa.

 De tänka ut onda anslag:  »Nu äro vi redo med det råd vi hava uttänkt!»  Ja, djupa äro männens tankar och hjärtan.

Heidän oma kielensä pitää heitä langettaman, että jokainen, joka heidät näkee, pakenee heitä.

 Då skjuter Gud dem;  plötsligt sårar dem hans pil.

Ja kaikkein ihmisten pitää pelkäämän, ja Jumalan työtä ilmoittaman, ja hänen työnsä ymmärtämän.

 De bringas på fall och få straff för sina tungors skull;  var och en som ser dem rister huvudet.

Vanhurskaat pitää Herrassa riemuitseman, ja häneen uskaltaman; ja kaikki vaat sydämet kerskatkoon siitä.

 Och alla människor varda förskräckta;  de förkunna vad Gud har gjort  och förstå hans verk. [ (Psalms 64:11)  Den rättfärdige skall glädja sig i HERREN      och taga sin tillflykt till honom,  och alla rättsinniga      skola berömma sig. ]