Psalms 4

4:1

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, kanteleilla. Rukoillessani kuule minua, vanhurskauteni Jumala, joka minua lohdutat ahdistuksessani: ole minulle armollinen, ja kuule rukoukseni.

För sångmästaren, med strängaspel; en psalm av David.

4:2

Te uljaat miehet, kuinka kauvan pitää minun kunniani pilkattaman? miksi te rakastatte turhuutta ja kysytte valhetta? Sela!

När jag ropar, så svara mig, du min rättfärdighets Gud, du som i trångmål skaffar mig rum; var mig nådig och hör min bön.

4:3

Niin tuntekaat, että Herra vie pyhänsä ihmeellisesti: Herra kuulee, kuin minä häntä rukoilen.

I herrar, huru länge skall min ära vara vänd i smälek, huru länge skolen I älska fåfänglighet och fara efter lögn? Sela.

4:4

Jos te vihastutte, niin älkäät syntiä tehkö: puhukaat sydämissänne, teidän vuoteissanne, ja odottakaat, Sela!

Besinnen dock att HERREN har utvalt åt sig den fromme; HERREN hör, när jag ropar till honom.

4:5

Uhratkaat vanhurskauden uhria, ja toivokaat Herran päälle.

Vredgens, men synden icke; eftersinnen i edra hjärtan, på edra läger, och varen stilla. Sela.

4:6

Moni sanoo: kuka osoittais meille hyvää? Mutta nosta sinä Herra meidän päällemme sinun kasvois paiste.

Offren rätta offer, och förtrösten på HERREN.

4:7

Sinä ilahutat minun sydämeni; ehkä muilla on jyviä ja viinaa kyllä.

Många säga: »Vem skall låta oss se det gott är?» Upplyft du över oss ditt ansiktes ljus, o HERRE.

4:8

Minä makaan ja lepään juuri rauhassa; sillä sinä Herra yksinäs autat minua turvassa asumaan.

Du giver mig glädje i hjärtat, större än andras, när de få säd och vin i myckenhet. [ (Psalms 4:9) I frid vill jag lägga mig ned, och i frid skall jag somna in, ty du, HERRE, låter mig bo avskild och i trygghet. ]