Psalms 138

Davidin. Minä kiitän sinua kaikesta sydämestäni: jumalain edessä minä sinulle kiitosta veisaan.

Dávidé. Magasztallak téged teljes szívemből; énekkel áldlak az istenek előtt.

Minä tahdon kumartaen rukoilla sinun pyhän templis puoleen, ja kiittää sinun nimeäs, sinun armos ja totuutes tähden; sillä sinä teit nimes ja sanas suureksi kaikkein ylitse.

Szent templomod felé hajolok, s magasztalom nevedet kegyelmedért és igazságodért; mert minden neveden felül felmagasztalád a te beszédedet.

Koska minä sinua avukseni huudan, niin sinä kuulet minua, ja annat sielulleni suuren väkevyyden.

Mikor kiáltottam, meghallgattál engem, felbátorítottál engem, lelkemben erő *támadt.*

Herra! sinua kiittävät kaikki kuninkaat maan päällä, että he kuulevat sinun suus sanoja,

Magasztal téged, Uram, e földnek minden királya, mikor meghallják szádnak beszédeit,

Ja veisaavat Herran teille, että Herran kunnia on suuri.

És énekelnek az Úrnak útairól, mert nagy az Úr dicsősége!

Sillä Herra on korkia, ja katselee nöyriä, ja ylpiät tuntee kaukaa.

Noha felséges az Úr, mégis meglátja az alázatost, a kevélyt pedig távolról ismeri.

Jos minä vaeltaisin ahdistuksen keskellä, niin sinä virvoitat minua, ja lähetät kätes vihollisteni vihan päälle: sinun oikia kätes varjelee minua.

Ha nyomorúságban vergődöm, megelevenítesz; ellenségeim haragja ellen kinyújtod kezedet, és a te jobbkezed megment engemet.

Herra tekee siihen lopun minun tähteni: Herra, sinun laupiutes on ijankaikkinen, älä käsialaas hylkää!

Elvégzi értem az Úr. Uram, a te kegyelmed örökkévaló: ne hagyd el a te kezeidnek alkotásait!