1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. HunKar
  5. Ps.139

Psalms 139

139:1
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Herra! sinä tutkit minua, ja tunnet minun.
Az éneklőmesternek, Dávid zsoltára. Uram, megvizsgáltál engem, és ismersz.
139:2
Joko minä istun eli nousen, niin sinä sen tiedät: sinä ymmärrät taampaa ajatukseni.
Te ismered ülésemet és felkelésemet, messziről érted gondolatomat.
139:3
Joko minä käyn eli makaan, niin sinä olet ympärilläni, ja näet kaikki tieni.
Járásomra és fekvésemre ügyelsz, minden útamat jól tudod.
139:4
Sillä katso, ei ole sanaakaan kieleni päällä, joita et sinä Herra kaikkia tiedä.
Mikor még nyelvemen sincs a szó, immár egészen érted azt Uram!
139:5
Sinä olet tehnyt jälkimäiseni ja ensimäiseni, ja pidät sinun kätes minun päälläni.
Elől és hátul körülzártál engem, és fölöttem tartod kezedet.
139:6
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen ja ylen korkia, etten minä voi sitä käsittää.
Csodálatos előttem *e* tudás, magasságos, nem érthetem azt.
139:7
Kuhunka minä menen sinun hengestäs? ja kuhunka minä sinun kasvois edestä pakenen?
Hová menjek a te lelked elől és a te orczád elől hova fussak?
139:8
Jos minä astuisin ylös taivaaseen, niin sinä siellä olet: jos minä vuoteeni helvetissä rakentaisin, katso, sinä myös siellä olet.
Ha a mennybe hágok fel, ott vagy; ha a Seolba vetek ágyat, ott is jelen vagy.
139:9
Jos minä ottaisin aamuruskon siivet, ja asuisin meren äärissä,
Ha a hajnal szárnyaira kelnék, és a tenger túlsó szélére szállanék:
139:10
Niin sinun kätes sielläkin minua johdattais, ja sinun oikia kätes pitäis minun.
Ott is a te kezed vezérelne engem, és a te jobbkezed fogna engem.
139:11
Jos minä sanoisin: pimeys kuitenkin peittää minun, niin on myös yö valkeus minun ympärilläni.
Ha azt mondom: A sötétség bizonyosan elborít engem és a világosság körülöttem éjszaka lesz,
139:12
Sillä ei pimeys sinun edessäs pimitä, ja yö valistaa niinkuin päivä; pimeys on niinkuin valkeus.
A sötétség sem borít el előled, és fénylik az éjszaka, mint a nappal; a sötétség olyan, mint a világosság.
139:13
Sinun hallussas ovat minun munaskuuni: sinä peitit minun äitini kohdussa.
Bizony te alkottad veséimet, te takargattál engem anyám méhében.
139:14
Minä kiitän sinua sen edestä, että minä niin aivan ihmeellisesti tehty olen: ihmeelliset ovat sinun tekos, ja sen minun sieluni kyllä tietää.
Magasztallak, hogy csodálatosan megkülönböztettél. Csodálatosak a te cselekedeteid! és jól tudja ezt az én lelkem.
139:15
Ei minun luuni olleet sinulta salatut, kuin minä siinä salaisesti tehty olin, kuin minä maan sisällä niin taitavasti koottu olin.
Nem volt elrejtve előtted az én csontom, mikor titokban formáltattam és idomíttattam, *mintegy* a föld mélyében.
139:16
Sinun silmäs näkivät minun, kuin en vielä valmistettu ollut, ja kaikki päivät sinun kirjaas olivat kirjoitetut, jotka vielä oleman piti, joista ei yksikään silloin vielä tullut ollut.
Látták szemeid az én alaktalan testemet, és könyvedben ezek mind be voltak írva: a napok is, a melyeken formáltatni fognak; holott egy sem volt még meg közülök.
139:17
Mutta kuinka kalliit ovat minun edessäni, Jumala, sinun ajatukses? kuinka suuri on heidän lukunsa?
És nékem milyen kedvesek a te gondolataid, oh Isten! Mily nagy azoknak summája!
139:18
Jos minä heitä lukisin, niin ne olisivat usiammat kuin santa: kuin minä herään, olen minä vielä tykönäs.
Számlálgatom őket: többek a fövénynél; felserkenek s mégis veled vagyok.
139:19
Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
Vajha elvesztené Isten a gonoszt! Vérszopó emberek, fussatok el tőlem!
139:20
Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
A kik gonoszul szólnak felőled, *és nevedet* hiába veszik fel, a te ellenségeid.
139:21
Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
Ne gyűlöljem-é, Uram, a téged gyűlölőket? Az ellened lázadókat ne útáljam-é?
139:22
Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Teljes gyűlölettel gyűlölöm őket, ellenségeimmé lettek!
139:23
Tutki minua, Jumala, ja koettele sydämeni: kiusaa minua, ja ymmärrä, kuinka minä ajattelen.
Vizsgálj meg engem, oh Isten, és ismerd meg szívemet! Próbálj meg engem, és ismerd meg gondolataimat!
139:24
Ja katsos, jos minä pahalla tiellä lienen, niin saata minua ijankaikkiselle tielle.
És lásd meg, ha van-e nálam a gonoszságnak valamilyen útja? és vezérelj engem az örökkévalóság útján!

© bibleglot.com