Psalms 129

(Sang til Festrejserne.) De trængte mig hårdt fra min ungdom - så siger Israel

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

de trængte mig hårdt fra min Ungdom, men kued mig ikke.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Plovmænd pløjed min Ryg, trak lange Furer;

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

retfærdig er HERREN, han overskar de gudløses Reb.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Alle, som hader Zion, skal vige med Skam,

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

blive som Græs på Tage, der visner, førend det skyder Strå,

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

og ikke fylder Høstkarlens Hånd og Opbinderens Favn;

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Folk, som går forbi, siger ikke: "HERRENs Velsignelse over eder! Vi velsigner eder i HERRENs Navn!"

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.