Psalms 124

(Sang til Festrejserne. Af David.) Havde HERREN ej været med os - så siger Israel -

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:

havde Herren ej været med os, da Mennesker rejste sig mod os;

Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,

så havde de slugt os levende, da deres Vrede optændtes mod os;

Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;

så havde Vandene overskyllet os, en Strøm var gået over vor Sjæl,

Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:

over vor Sjæl var de gået, de vilde Vande.

Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.

Lovet være HERREN, som ej gav os hen, deres Tænder til Rov!

Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!

Vor Sjæl slap fri som en Fugl at Fuglefængernes Snare, Snaren reves sønder, og vi slap fri.

Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.

Vor Hjælper HERRENs Navn, Himlens og Jordens Skaber.

Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.