Psalms 95

Poďte, zpívejme Hospodinu, prokřikujme skále spasení našeho.

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Předejděme oblíčej jeho s díkčiněním, žalmy prozpěvujme jemu.

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Nebo Hospodin jest Bůh veliký, a král veliký nade všecky bohy,

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

V jehož rukou základové země, a vrchové hor jeho jsou.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

Jehož jest i moře, nebo on je učinil, i země, kterouž ruce jeho sformovaly.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Poďte, sklánějme se, a padněme před ním, klekejme před Hospodinem stvořitelem naším.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Onť jest zajisté Bůh náš, a my jsme lid pastvy jeho, a stádo rukou jeho. Dnes uslyšíte-li hlas jeho,

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Nezatvrzujte srdce svého, jako při popuzení, a v den pokušení na poušti,

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

Kdežto pokoušeli mne otcové vaši, zkusiliť jsou mne, a viděli skutky mé.

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

Za čtyřidceti let měl jsem nesnáz s národem tím, a řekl jsem: Lid tento bloudí srdcem, a nepoznali cest mých.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Jimž jsem přisáhl v hněvě svém, že nevejdou v odpočinutí mé.

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.