Jonah 2

Men HERREN sände en stor fisk, som slukade upp Jona. Och Jona var i fiskens buk tre dagar och tre nätter.

Ja Jona rukoili Herraa Jumalaansa kalan vatsassa,

Och Jona bad till HERREN, sin Gud, i fiskens buk.

Ja sanoi: minä huusin Herraa minun ahdistuksessani, ja hän vastasi minua; minä paruin helvetin vatsasta, ja sinä kuulit minun ääneni.

Han sade:  »Jag åkallade HERREN i min nöd,      och han svarade mig;  från dödsrikets buk ropade jag,      och du hörde min röst.

Sinä heitit minun syvyyteen keskelle merta, niin että aallot minua pyörsivät ympäriinsä; kaikki sinun lainees ja aaltos kävivät minun päällitseni.

 Du kastade mig i djupet, mitt i havet,      och strömmen omslöt mig,  alla dina svallande böljor      gingo över mig.

Minä ajattelin minuni hyljätyksi sinun silmäis edestä; kuitenkin saan minä vielä nähdä sinun pyhän templis.

 Jag tänkte då: 'Jag är bortdriven      ifrån dina ögon.'  Men jag skall åter få skåda upp      mot ditt heliga tempel.

Vedet piirsivät minua ympäri sieluuni asti; syvyydet piirittivät minun; kaislisto peitti minun pääni.

 Vatten omvärvde mig in på livet,      djupet omslöt mig;  sjögräs omsnärjde mitt huvud.

Minä vajosin vuorten perustukseen asti; maa salpasi minun teljillänsä ijankaikkisesti; mutta sinä otit minun elämäni ulos kadotuksesta, Herra minun Jumalani.

 Till bergens grund sjönk jag ned,  jordens bommar slöto sig bakom mig för evigt.  Men du förde min själ upp ur graven,      HERRE, min Gud.

Kuin minun sieluni epäili minussa, niin minä muistin Herraa; ja minun rukoukseni tuli sinun tykös, sinun pyhään templiis.

 När min själ försmäktade i mig,      då tänkte jag på HERREN,  och min bön kom till dig,      i ditt heliga tempel.

Mutta jotka luottavat tuhaan valheeseen, ne hylkäävät laupiuden itse kohtaansa.

 De som hålla sig till fåfängliga avgudar,      de låta sin nåds Gud fara.

Mutta minä tahdon uhrata sinulle kiitoksella, minä tahdon maksaa lupaukseni; Herran tykönä on apu.

 Men jag vill offra åt dig,      med högljudd tacksägelse;  vad jag har lovat vill jag infria;      frälsningen är hos HERREN!» [ (Jonah 2:11) Och på HERRENS befallning kastade fisken upp Jona på land. ]

Ja Herra sanoi kalalle, että hän oksensi Jonan maan päälle.