Psalms 112

Halleluja! Salig er den mann som frykter Herren, som har sin store lyst i hans bud.

Halleluja! Autuas on, joka pelkää Herraa: joka hänen käskyjänsä sangen himoitsee.

Hans avkom skal være mektig på jorden; de opriktiges slekt skal velsignes.

Hänen siemenensä on valtias maan päällä: hurskasten suku pitää siunatuksi tuleman.

Det er velstand og rikdom i hans hus, og hans rettferdighet står fast evindelig.

Rikkaus ja runsaus on hänen huoneessansa, ja hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti.

Det går op et lys i mørket for de opriktige, for den som er nådig og barmhjertig og rettferdig.

Hurskaille koittaa valkeus pimeässä, armolliselta, laupiaalta ja vanhurskaalta.

Lykkelig er den mann som forbarmer sig og låner ut; han hevder all sin sak i dommen.

Hyvä ihminen on laupias ja mielellänsä lainaa, ja toimittaa asiansa toimellisesti.

For han skal ikke rokkes evindelig; den rettferdige skal være i evig minne.

Sillä hän pysyy ijankaikkisesti: ei vanhurskas ikänä unhoteta.

Han skal ikke frykte for nogen ond tidende; hans hjerte er fast, det setter sin lit til Herren.

Koska rangaistus tulee, niin ei hän pelkää: hänen sydämensä uskaltaa lujasti Herran päälle.

Hans hjerte er trygt; han frykter ikke, inntil han ser med lyst på sine fiender.

Hänen sydämensä on vahvistettu ja ei pelkää, siihenasti kuin hän näkee ilonsa vihollisistansa.

Han har strødd ut, han har gitt de fattige; hans rettferdighet står fast evindelig, hans horn skal ophøies med ære.

Hän jakaa ja antaa vaivaisille: hänen vanhurskautensa pysyy ijankaikkisesti: hänen sarvensa korotetaan kunnialla.

Den ugudelige skal se det og harmes, han skal skjære tenner og optæres; de ugudeliges attrå blir til intet.

Jumalatoin näkee sen ja närkästyy: hän pureskelee hampaitansa ja nääntyy; sillä mitä jumalattomat halajavat, se tyhjäksi tulee.